Ihanaa taas on pääsiäinen! Ja tiedossa pitkät vapaat. Kristityille pääsiäinen on kirkkovuoden kohokohta; pitkäperjantain kärsimyksen kautta Kristuksen ylösnousemuksen juhlaan. Lapset pukeutuvat pääsiäisnoidiksi, koristellaan pajunoksia ja kasvatetaan rairuohoa. Ajan myötä erilaiset traditiot ja uskomukset ovat kietoutuneet toisiinsa.
Pääsiäinen on kuitenkin myös breikki arkeen, mahdollisuus levätä, nauttia läheisten seurasta ja hyvästä ruuasta. Pääsiäiseen liittyy monia herkkuja kuten mämmi, suklaamunat ja karitsanpaisti.
Olen pohtinut miksi Suomessa juuri pääsiäisenä halutaan syödä lampaanlihaa? Yleensä karitsaa ja mieluiten tuoretta. Ilmeisesti keväinen ”lampaan uhraus” tulee vanhasta juutalaisesta traditiosta, mistä kristityt ovat sen ottaneet symbolina Kristuksesta uhrikaritsana, joka kuoli meidän syntiemme vuoksi. Etelä-Euroopasta traditio on hiljalleen levinnyt meille Pohjolaan. Joissakin maissa pääsiäisenä syödään porsasta, koska sitä pidetään onnea tuottavana eläimenä.
Karitsat teurastetaan perinteisesti syksyllä ja niiden saatavuus pääsiäisenä on ollut niukkaa. On siis luonnollisen vuosirytmin vastaista, että karitsan sesonki ruokapöydässä on keväällä. Vaikka kysyntä on vilkkaimmillaan pääsiäisen alla, on silti mukava huomata, että suomalaiset ovat vähitellen oppineet syömään lampaanlihaa myös muina vuodenaikoina. Parhaimmillaan karitsan tarjonta olisi syksyllä. Pitäisikö meidän luoda syksyyn esimerkiksi mökkikauden päättymisen juhlaa, jossa karitsan liha olisi ruokapöydän ydin? Silloin tuotannossakin voitaisiin täysin hyödyntää kasvukauden antama potentiaali. Liha olisi takuuvarmasti tuoretta ja herkullista. Haastankin tässä pääsiäisen kynnyksellä karitsankasvattajat ja mökkikansan kehittämään uuden syysbrändin karitsanlihalle.
Entisenä karitsankasvattaja toivoisin myös, että lammas pääsisi sitä vielä vaivaavasta vaikeasti valmistettavan ruoan leimastaan. Ei se ole sen kummempaa kuin muunkaan lihan kanssa. Käyttää niitä mausteita, joista itse pitää. Ei tarvitse olla kahvia, valkosipulia, minttuhyytelöä tai timjamia, jos niistä ei muutenkaan välitä. Suolalla ja pippurilla pärjää ihan hyvin.
Itse olen suuri lampaanlihan ystävä ja lopen väsynyt juttuihin villan mausta ja sitkeästä lihasta. Voihan se toki olla, että villa on hyvinkin maukasta. En tiedä, sillä meillä ei ole ollut tapana syödä villaa. Mielestäni se kannattaa jalostaa ihan muihin käyttötarkoituksiin.
Oma herkkuni on uunivuossa maltillisella lämmöllä haudutettu karitsanliha (valinnainen ruhonosa). Liha kuutioidaan ja siihen lisätään juureksia. Jos sisäelimistä pitää, voi myös lisätä esimerkiksi maksaa ja sydäntä, paloiteltuna samalla tavalla kuin itse liha. Sitten ei tarvitakaan kuin vettä sekä suolaa ja pippuria oman maun mukaan. Karitsaa haudutetaan uunissa, kannellisessa vuoassa noin kolme tuntia. Helppoa, terveellistä ja herkullista!
Hyvää pääsiäistä!
Olen samaa mieltä lampaanlihan herkullisuudesta ja valmistamisen yksinkertaisuudesta. Lapsuudesta muistiin on jäänyt Lemin särä ja äidin valmistama maukas lampaanpaisti lihaan upottuine valkosipulinkynsineen ja kahvilla valeluineen. Viime kesänä kasvatin kesälampaita ja talven aikana piti todeta, että yksinkertaisesti valmistamani lampaanpaisti oli ainakin yhtä hyvää kuin äidin tekemä. Ensi kesäksi on taas lampaita tulossa maisemanhoitotöihin. Perheen kuopuskin on jo sitä mieltä, että rakkaudella kasvatettu oma lampaanliha on hyvä juttu.