”Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän. Ajat ankeimmat selvittää, kuka viereesi jää. Kun on sinulla vaikeaa ja kun tarvitset auttajaa, silloin ystävyys punnitaan, menee muut menojaan. Siitä tunnet sä ystävän, kun on vierelläs vielä hän, turhat tuttavat silloin ois, hävinneet pian pois”.
Ystävänlaulun sanat sopivat hyvin myös tilanteeseen, jossa viljelijä on joutunut haasteiden ja ongelmien keskelle. Onko uupuneen, toivottomuutta tuntevan, taloudellisten haasteiden tai vaikkapa ihmissuhdeongelmien kanssa painiskelevan viljelijän rinnalla ystävää, joka auttaa häntä eteenpäin? Tällainen ystävä voi olla myös perheenjäsen, toinen viljelijä, meijerin maidonhoidon neuvoja, pankinjohtaja tai kuka hyvänsä meistä, jotka kohtaamme apua tarvitsevan viljelijän.
Paljon apua tarvitsevia viljelijöitä
Välitä viljelijästä -projektin ja maakunnallisten hyvinvointihankkeiden kautta olemme havainneet, että apua tarvitsevia viljelijöitä on paljon ja apua olisi useimmissa tapauksissa tarvittu jo paljon aiemmin. Viljelijä ei kuitenkaan ole osannut tai jaksanut hakeutua avun piiriin. Eikä ole ollut sitä ystävää, joka olisi ohjannut hänet hakemaan apua.
Miten me kanssakulkijat voimme havaita avun tarpeen? Tätä kysymystä olemme pohtineet yhdessä sidosryhmien kanssa Välitä viljelijästä -treffeillä. Keräsin tähän blogiin noissa tapaamisissa tekemäämme vinkkilistaa.
Mistä huomaan avun tarpeen?
Väsymys näkyy olemuksesta ja kasvonilmeistä. Kun ongelmat kasaantuvat, me
- usein sulkeudumme
- emme kerro enää asioistamme muille
- välttelemme ongelmiamme ja saatamme muuttua jopa välinpitämättömiksi
- unohtelemme asioita ja ote työntekoon alkaa hiipua
- emme vastaa enää puhelimeen
- olemme hiljaa ja vetäydymme.
Toiset meistä muuttuvat ongelmien keskellä ärtyneiksi, vaihtoehdottomiksi ja syyttelevät muita kaikesta. Pahoinvointi alkaa näkyä kriittisyytenä ja tyytymättömyytenä. Alkoholin käyttökin voi kasvaa. Myös psyykkiset ja fyysiset oireet lisääntyvät. Tällöin esimerkiksi lomituksen paikallisyksikössä huomataan, että väsymyksestä johtuvia sairaslomia on entistä enemmän. Lähipiirissä tai työterveyshuollossa havaitaan myös mahdolliset uniongelmat ja muut terveyteen liittyvät haasteet, kuten verenpaineen nousu tai veriarvoissa tapahtuvat muutokset.
Uupunut ja ylirasittunut ihminen ei osaa tehdä päätöksiä, eikä priorisoida tai suunnitella asioita. Sen sijaan hän saattaa säntäillä asiasta toiseen, eikä ei ota vastaan uusia asioita, vaan takertuu pikkujuttuihin. Tällöin tuotanto-tai talousneuvontakaan ei saa vastakaikua. Uupuneena ihminen ei osaa erottaa työ- ja vapaa-aikaa, jolloin ongelmat näkyvät myös ihmissuhteissa. Ulkopuolinenkin huomaa sen helposti perheen keskinäisestä keskustelutyylistä.
Muutoksia myös työnteossa, tuotannossa ja ympäristössä
Kun ihminen väsyy, normaali toiminta muuttuu. Asiat jäävät usein hoitamatta ja laskut maksamatta. Sen sijaan hänen aikansa saattaa kulua johonkin epäolennaiseen, niin sanottuun sijaistekemiseen. Talousvaikeuksissa olevat yrittäjät saattavat olla avaamatta kirjeitä uusien laskujen pelossa. Myös sinä palveluntuottajana huomaat, jos viljelijä ei maksa laskujansa ja ne pitää periä ulosoton kautta. Samoin tilitoimistossa pitäisi hälytyskellojen soida, kun viljelijä ei toimita kuitteja ajoissa kirjanpitoon tai kuiteista suurin osa on muuttunut käteiskuiteiksi. Silloin on syytä reagoida asiaan. Se on aitoa välittämistä ja ystävyyttä.
Uupumuksella on vaikutusta myös tuotantoon ja ympäristöön:
- Eläinten puhtaudesta ei enää jakseta pitää huolta.
- Karjantarkkailu saattaa herpaantua, solumäärät ja siemennysten määrät kasvavat.
- Tuotantomäärät vaihtelevat, peltoviljely on retuperällä ja vilja kasvaa huonosti.
- Tilan koneiden ja rakennusten huoltaminen jää tekemättä.
- Pihapiiri, navetta tai koti muuttuu sotkuiseksi.
Mistä tunnet sä ystävän?
Olemmepa sitten viljelijän ystäviä, läheisiä tai yhteistyökumppaneita, meidän on hyvä havainnoida muutoksia.
- Mitä eroa viljelijässä, tekemisessä tai olosuhteissa on tapahtunut edellisen tapaamisemme jälkeen?
- Onko muutokset menneet parempaan vai huonompaan suuntaan?
Meidän tehtävämme on auttaa silloin, kun apua tarvitaan. Minimissään auttaminen on sitä, että otetaan asia viljelijän kanssa puheeksi ja ohjataan hänet vaikkapa Välitä viljelijästä -projektin tai maakunnallisten hyvinvointihankkeiden avun piiriin. Seuraavassa blogissani kerron lisää siitä, miten tuon puheeksi ottamisen voi tehdä.
Palataan vielä lopuksi Ystävänlaulun sanomaan: Kun viljelijä tarvitsee auttajaa, oletko sinä se, joka menee menojaan, vai ystävä, joka jää ankeinakin aikoina vierelle kulkemaan?
Hyvää ystävänpäivää!
Melan Välitä viljelijästä -projekti on järjestänyt yhdessä maakunnallisten hyvinvointihankkeiden kanssa viimeisen vuoden aikana lähes kaksikymmentä maatalouden sidosryhmille tarkoitettua varhaisen välittämisen tilaisuutta, Välitä viljelijästä -treffejä. Näillä treffeillä on mietitty yhdessä, mistä tunnistaa haasteellisessa tilanteessa olevan viljelijän, miten voi ottaa asian puheeksi hänen kanssaan sekä, miten maakuntiin saadaan viljelijöiden tueksi varhaisen välittämisen verkosto.
Tämän talven ja kevään aikana tuon kolmessa blogissani esiin näiden tilaisuuksien pohdintoja. Ensimmäiseen osaan olen kerännyt sidosryhmien havaintoja ongelmien tunnistamisesta, toisessa osassa käsittelen asian puheeksi ottamista ja kolmannessa osassa mietitään varhaisen välittämisen verkostoa.
Kommentit