Aarlahden tilan lampaat hoitavat maisemaa
Kun nuori mynämäkeläinen viljelijäpariskunta Säde Aarlahti ja Veli-Tuomas Pohjola luopuivat sioista seitsemän vuotta sitten, päätettiin, ettei tyhjilleen jäänyt sikalarakennus jäisi vaille käyttöä. Syntyi ajatus lampaista.
– Tavallaan voi sanoa, että kaikki alkoi harrastuksesta, vaikka tästä haetaankin kasvavaa toimeentuloa peltoviljelyn oheen, Säde kertoo. Ensin tilalle tuli neljä aikuista lammasta ja kaksi karitsaa, nyt tilalla on 40 lampaan katras, 35 emoa ja viisi pässiä.
– Ykkösjuttu on maisemanhoito. Lampaat hoitavat tilan vanhoja hakamaita. Ne ovat syöneet meille merinäköalan, pariskunta kertoo.
Tilan vanhoja hakamaita on kunnostettu sitä mukaa, kun on tarvittu lampaille lisää laidunalaa. Ennen lampaiden tuloa on tiheäksi pusikoitunutta maisemaa pitänyt avartaa poistamalla noin puolet puustosta. Silloin lampaille syntyy sopivasti avointa laidunmaata, mutta jäljelle jää myös puiden antamaa varjostusta ja suojaa. Laidunnuksen myötä lampaat hoitavat hakamaata niin, että kaadettujen puiden juuristosta ei ala kasvaa uutta vesakkoa tilalle.
– Meillä raivattavaa on ollut aika paljon, koska vanhat haat ovat olleet pitkään ilman eläimiä, pariskunta kertoo.
Kävely kallioisella mäellä paljastaa, että ero hoitamattoman hakamaan ja hoidetun välillä on melkoinen. Osuu siis nappiin isännän toteamus: ”lävitse pääsemättömästä ryteiköstä merimaisemaksi”.
Tilan emäntä on puutarha-alan asiantuntija ja on kiinnostunut kasvillisuudesta muutenkin. Kävelykierroksella hakamailla hän löytää monia ketokasveja kuten tähtimöitä, kalliokieloja, mäkitervakkoja ja suolaheiniä.
Rygja on hyvä emo
Tilan lampaat ovat suomenlampaan ja Rygjan risteytyksiä. Etenkin norjalaista Rygjaa kuvataan sitkeäksi lampaaksi, joka on lempeä äiti eikä hylkää karitsoitaan. Emo karitsoi kerralla yleensä enintään kolme karitsaa. Useampi karitsa uutta kohti tietää lisätöitä aikana, jolloin tilalla on muutenkin töitä yllin kyllin. Kaiken kaikkiaan lammastalous on pieni osa toiminnasta noin sadan hehtaarin tilalla, jossa viljellään sokerijuurikasta, viljaa ja nurmea.
Lampaasta saatu liha myydään suoraan ja Rekon kautta. Lampaat teurastetaan läheisessä pienteurastamossa. Se on pariskunnan mukaan ehdoton juttu, että teurastamo on lähellä, kun muun muassa teuraskuljetus voidaan hoitaa itse.
Lampaanlihan suosio tuntuisi pariskunnan mukaan olevan kasvussa, vaikka ihmiset vähän arastelevatkin etenkin Varsinais-Suomessa, missä lammastaloutta on vähemmän. Varsinaiseen lihan markkinointiin ei oikein ole riittänyt aikaa. Kaverit ovat olleet kiinnostuneita ja tietoa on levinnyt somen kautta.
– Lampaiden takia liityin Facebookiinkin, Säde nauraa.
Ehtivällä pariskunnalla on kompetenssia moneen. Kokemusta on kertynyt tähän saakka monipuolisesta viljelystä molempien kotitiloilta, lehmistä ja sioista ja nyt vielä lampaista. Isäntä tekee lisäksi urakointia ja emäntä kirjoittaa ja neuvoo puutarha-asioissa.
– Nykyään täytyy olla vähän kaikkea mahdollista, että pärjää. Vähän kaikesta on kokemusta, toteaa Säde Aarlahti.
Kommentit