Kalenterissa on merkintä blogin aikataulusta. Sitä odotetaan. Pitäisi olla valmista jo. Mutta kun ei ole. Eikä edes hyvää aihetta. Olen luvannut itselleni, että saan sen tehtyä ennen syyslomaa. Haluan pitää lupaukseni.
Kahvitauko
Kysyn kahvipöydässä jotakin aihetta, mistä kannattaisi kirjoittaa. Saan neuvoja. Nyt on syksy. Kirjoita sadonkorjuusta, kekristä. Kirjoita, kuinka luonto valmistautuu talveen. Kirjoita, kirjoita…
Minäkö kirjoittaisin sadonkorjuusta? Liian tavanomaista. Vai oliko ehdotus kuvainnollinen? Ei käy sekään. Työeläkeuudistuksen siemenet on vasta kylvetty, sadonkorjuun aika on vasta ensi vuodesta alkaen.
Työeläkeuudistus? Osittainen vanhuuseläke? Ei sekään. Ei kannata kirjoittaa, kun hakemuslomakkeetkin tulevat vasta marraskuun lopussa.
Tai onhan minulla se yksi kirjoitus, joka ei ole saanut julkaisulupaa. Omasta mielestäni paras. Ei taida olla sen vuoro tälläkään kertaa.
Kerron meneväni iltapäivällä hammaslääkäriin. Voisin miettiä aihetta siellä. Keskustelu käy jo vilkkaana siitä, kuka ottaa aina puudutuksen ja kuka ei.
Hammaslääkäri
Istun odotushuoneessa. Etuajassa. Kuulen nimeäni kutsuttavan. Pyydän puudutuksen ja tervehdin hammaslääkäriä. Tuntuuko? Ei. Lisätään sitten puudutusainetta.
Kirjoittaisinko hammaslääkärin ja apulaisen saumattomasta yhteistyöstä? Ei. Niinhän sen kuuluu ollakin. Hammas puutuu, poski puutuu, kieli puutuu. Ajatuskin? Ei etene kirjoitus edes ajatuksen tasolla.
Kaupan kautta kotiin
Nuorimmainen imuroi. Puhui eilen uusista talvikengistä. Itse puhuin muina miehinä imuroimisesta. Ikään kuin näillä ei olisi mitään tekemistä keskenään. Kumpikin ymmärsi, että on niillä. Sanaton sopimus, joka näytti toimivan.
Sama kysymys. Ai siihen työpaikan blogiin. Kirjoita syksystä, kun pitää nostaa laituri ja laittaa suoja savupiipun päälle. No joo, mutta pitäisi olla jotakin eläkkeisiin liittyvää.
Tunsin tilaisuuteni tulleen. Kysyn nuoren ihmisen ajatuksia eläkkeistä ja muuhun siihen liittyvästä. Ei kuulemma ole kirjoitusteni kohdejoukkoa. Pussiperunat oli hyvä. Ei ole lukenut muita. Paitsi sen, missä oli käytetty sääntöjä rakkaudelle. Saattoi siitä joku tykätä. Kuulemma. Kiitos kuitenkin, kun imuroit!
Sauna
En ole syntynyt saunassa, mutta olen synnyttänyt monta ajatusta saunassa. Sen täytyy toimia tänäänkin.
Ajatus saa levätä, harhailla. Ajatus tulee sitten kun on sen aika. Jos on tullakseen.
Ei. Tämä on ihan hyvä näin. Tämä on ollut hyvä päivä. Olen riittävän hyvä näin. Olen armollinen itselleni. Minun ei tarvitse enempää. Heitän löylyä. Tässä se on. Valmis!
PS. Ei tämä mennyt ihan niin kuin piti, mutta meneekö elämä muutenkaan aina niin kuin pitäisi?
Kommentit