Istun mökillä saunan rappusilla ensimmäistä kertaa pitkän talven jälkeen. Katselen luonnon heräämistä ja kuuntelen lintujen konserttia. Tuttu joutsenpariskuntakin näyttää olevan jälleen saapunut uiskentelemaan mökkirantaan. Kaikki näyttää olevan ennallaan. Vai onko sittenkään?
Ajatukseni ajautuvat maatalousyrittäjien tilanteeseen. Normaalivuotena maatalousyrittäjän toivo herää, kun kevät tulee. Mullan tuoksu ja koneiden virittely kylvötöihin virittävät ajatukset uuteen kasvuun ja uskoon hyvästä satokaudesta. Miten on tänä vuonna?
Olemme saaneet lukea lehdistä saman, minkä olemme myös Välitä viljelijästä -projektissa todenneet: maksuvalmius on monella maatalousyrittäjällä tiukalla. Laskuja jää rästiin ja lainan lyhennykset hoitamatta. Maailmantilannekin tuo kevääseen epävarmuutta. Moni on myös turhautunut siihen, että maatalouden kriisi jatkuu ja jatkuu – vuodesta toiseen, eikä muutosta ole näköpiirissä. Epävarmuus ahdistaa ja turhauttaa. Moni kysyy itseltään, onko maatalousyrittämisessä enää mitään järkeä.
Reagoimme vaikeuksiin eri tavoin
Ajattelen niitä maatalousyrittäjän läheisiä, jotka näkevät ahdistuneen viljelijän tuskan lähes joka päivä. Ja niitä maatilayrittäjän yhteistyökumppaneita, jotka kohtaavat talousvaikeuksissa ja niistä – tai muista syistä johtuvissa – jaksamishaasteissa olevan yrittäjän. Kohtaamiset eivät ole välttämättä helppoja. Yksi viljelijä on voinut muuttua hiljaiseksi, eikä puhele paljoa edes läheisilleen. Toinen puolestaan voi reagoida antamalla vain ärtyneitä kommentteja ja kolmas, aiemmin vähäpuheinenkin, voi puhua pulputtaa keskeytyksettä, jotta et vaan kysyisi mitään. Keskusteluun et välttämättä kenenkään kanssa pääse. Voit vain arvailla, mistä kenkä puristaa. Näin me ihmiset toimimme, olemme sitten maatalousyrittäjiä, palkansaajia tai eläkeläisiä. Huolienkin keskellä meillä jokaisella on omat tapamme reagoida.
Huomaan siinä merelle tuijotellessani miettiväni myös sitä, miten suomalainen maatalousyrittäjä on sitkeä. Pienet vaikeudet eivät häntä nujerra. Usko maatilayrittämiseen ja vaikeistakin tilanteista selviytymiseen on kova. Tämä on positiivinen asia, kunhan tilanne ei ajaudu liian pitkälle ja johda siihen, että uupumus yllättää tai talouden hoito pettää. Liian usein yritämme etsiä selviämiskeinoja yksin, vaikka apua on tarjolla. Apua olisi hyvä hakea jo silloin, kun ensimmäiset merkit ongelmista ovat nähtävissä.
Välitä itsestäsi, lähimmäisestäsi ja asiakkaastasi
Pohdin sitäkin, että maataloustuotteiden tai tuotantopanosten hintoihin meistä harva pystyy vaikuttamaan ja sitä kautta parantamaan maatalousyrittäjien tilannetta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemme voisi auttaa viljelijöitä. Miten sitten viljelijä voi itse välittää itsestään, entä lähimmäinen tai yhteistyökumppani viljelijästä?
Kun auttaa muita, pitää ensin huolehtia omasta jaksamisestaan. Niinhän meitä neuvotaan lentokoneessakin laittamaan ensin happinaamari omille kasvoille ja vasta sitten auttamaan muita. Nykyisessä epävarmassa tilanteessa meistä jokaisen täytyy olla tarkkana oman jaksamisemme suhteen. Korona ja maailmantilanne ovat vaikuttaneet meihin kaikkiin. Elämä on arvaamatonta ja tuntuu, että mitä hyvänsä voi tapahtua. Kuulin viikolla hyvän sanonnan: ”Päätä voi huijata, mutta kroppaa ei koskaan”. Tämä pätee meihin kaikkiin. Keho panee pysähtymään, ellemme itse sitä tee. Riittävä uni ja sellaisten asioiden tekeminen, jotka auttavat palautumaan, ovat tärkeitä meille kaikille. Jos jossain vaiheessa tulee olo, että omat voimat eivät riitä, itsestä kannattaa välittää ja hakea rohkeasti apua matalalla kynnyksellä. Maatalousyrittäjä saa apua esimerkiksi Välitä viljelijästä -projektista ottamalla yhteyttä projektityöntekijään.
Lähimmäiset ja yhteistyökumppanit voivat välittää viljelijästä mm. ottamalla haastavan asian puheeksi sen huomatessaan. Kysele ja ennen kaikkea kuuntele ja kuule, mitä viljelijällä on kerrottavana. Tärkeää on myös osata ohjata avun piiriin. Välitä viljelijästä -projekti on tehnyt oppaan puheeksi ottamiseen ja avun piiriin ohjaamiseen. Oppaaseen kannattaa tutustua, jos puheeksi ottaminen ei ole sinun vahvuuksiasi. Opas löytyy Melan julkaisuista nimellä Välitän viljelijästä – Työkaluja varhaiseen välittämiseen.
Kun sitten nousin siitä saunan rappusilta, mieleeni nousi huoli siitä, mitä tapahtuu, jos suomalainen viljelijä ei jaksakaan tuottaa meille elintarvikkeita. Tuleeko meille kaikissa tilanteissa ruokaa ulkomailta vai olemmeko sen varassa, mitä meillä on kotimaassa? Olemmeko omavaraisia? Tulin siihen johtopäätökseen, että nyt, jos koskaan, on aika välittää suomalaisesta viljelijästä. Oletko samaa mieltä?
Kommentit