Vein alkukesästä mökkirantaani kaksi muovijoutsenta. Toiveenani oli, että ne pelottaisivat rantaa ulosteellaan likaavat hanhet pois. Päätin siis testata, toimivatko ne. Samalla saisin nauttia joutsenten, vaikkakin muovisten, uiskentelusta rantavedessä.
Mökkirantani lähistöllä on jo useita vuosia asustellut myös oikea joutsenpariskunta. Ne ovat liikkuneet lahdella, mutta aivan rantaan ne eivät ole tulleet. Nyt ne ilmeisesti havaitsivat jo kauempaa uudet joutsenet mökkirannassani. Siitä alkoikin melkoinen näytelmä. Ne eivät tainneet tykätä, että niiden reviirille oli tullut uusi joutsenpari. Niinpä ne päättivät osoittaa muovijoutsenille kaapin paikan eli sen, että tämä ranta kuuluu niiden reviiriin. Reviirin takaisinvaltaus alkoi.
Ensin joutsenpariskunta poikasineen ui kaikessa rauhassa lähemmäs rantaa ruokailemaan. Yhtäkkiä urosjoutsen nousi siivilleen ja vettä läiskien lensi uhkaavasti kohti muovijoutsenta. Noin kahden metrin päässä äänekäs laskeutuminen mereen. Hämmennys. Muovijoutsen ei tietenkään reagoinut hyökkäykseen mitenkään. Sitten uusi yritys – sama lopputulos. Näin tapahtui useamman kerran. Muovijoutsenen kimppuun urosjoutsen ei kuitenkaan käynyt, vaan poistui lähistölle emojoutsenen ja poikasten luo.
Tarkkailua ja lähestymistä
Kun urosjoutsen ei saanut muovijoutsenelta vastakaikua hyökkäyksilleen, alkoi tarkkailuvaihe. Mikäs kummajainen tämä oikein on, kun ei puolustaudu. Niinpä urosjoutsen päätti uida vähän lähemmäs muovijoutsenia, kävi tutkimassa muutaman metrin päästä kumpaakin, muttei rohjennut mennä lähemmäs tutustumaan. Emojoutsen jatkoi kaikessa rauhassa ruokailuaan kaislikon reunassa poikasineen. Sekin varmisti kuitenkin, että karkutie on olemassa, jos tilanne muuttuu.
Yhtenä aamuna tapahtui sitten ihme. Kun joutsenpariskunta sai ruokailtua, se päättikin mennä poikasineen nukkumaan vastarannalle, noin kymmenen metrin päähän muovijoutsenista. Kumpikin lepäsi oikeasti, samoin poikaset. Tosin vielä vähän varppeillaan mutta kuitenkin luottaen, että muovijoutsenet eivät hyökkää niiden kimppuun. Siinä ne olivat, muovijoutsenet ja reviirillä aiemmin olleet laulujoutsenet sulassa sovussa, naapuruksina.
Voimmeko oppia jotain näiltä linnuilta?
Meidänkin elämässä tapahtuu muutoksia; tilalle tulee uusi sukupolvi omine työ- ja vapaa-ajan viettotapoineen, tilan työvoimassa tapahtuu muutoksia tai olosuhteet muuten vain muuttuvat. Näistä tai monista muista syistä ihmisten välillä voi syntyä erilaisia ristiriitoja.
Voisimmeko oppia näiltä linnuilta jotakin? Hyökkäykset toista kohtaan aiheuttavat vain hämmennystä. Parempi tie on tarkkailla ja lähestyä kunnioittaen toista ja toisen tapoja. Näinhän nämä kansallislintummekin päättivät lopulta tehdä. Nyt ne elävät sulassa sovussa yhdessä muovijoutsenten kanssa. Syvimpiä ystäviä ne eivät ainakaan toistaiseksi ole, mutta eivät enää vihamiehiäkään.
Pirjo Ristola
projektinvetäjä
Välitä viljelijästä -projekti
P.S. Hanhetkin ovat pysyneet ainakin toistaiseksi poissa. En tiedä onko syy muovijoutsenten vai laulujoutseten. Alkuperäinen toiveeni siis toteutui, vaikka paljon värikkäämmin kuin etukäteen ajattelin.
Kommentit