Onko sinulla oikeus? Tulla minuun kotiini, kun olen poikasi ja lastenlastesi kanssa lomalla? Siirrellä kupit ja kipot uuteen järjestykseen? Järjestellä pyykkini ja vaatteeni haluamiisi pinoihin? Oletko ajatellut, minkä rajan ylität lukiessani päiväkirjaani?
Onko oikeus puhua pahaa, perättömiä, halveksua, alentaa, niljailla? Väheksyä ja ilkeillä? Asiointireissumme olemme järjestelleet uuteen uskoon; kirkonkylän terveysasemallakaan ei voida tai uskalleta käydä, saati kirjastossa tai lähikaupassa. Ammattilaisenkin neuvo on ollut ottaa etäisyyttä, pysyä erossa. Pitää oma sielu turvassa ja kaukana.
Ajattelitko appi uutta avokkiasi vai omia toiveitasi? Tulit pihaan ja otit metsään juuri sen traktorin, jota olisi tarvittu ennen iltanavettaa rehun ottoon. Tiesitkö että nuorikkosi sanat ovat kuin miekkoja, kun et ole kuulemassa?
Nämä sanaset on siepattu eri perheistä ja eri tilanteista. Olen tavannut monta maatalon ihmistä, jonka sielussa on niin paljon vihaa toista kohtaan. Väistämättä on tullut pohdittua sitä anopin ja apen sielua. Mitä ajatuksia siellä päässä pyörii? Mistä kumpuaa se paha? Halu olla toiselle jatkuvasti ilkeä. Varastiko se miniä poikani? Tuli väliimme ja vei ainokaiseni, nelikymppisen aikamiespoikani, äidin rakkaan.
Elämälle mahdollisuus
Jokainen terveesti ajatteleva ihminen tietää, että lapset ovat lainaa vain. He kasvavat ja lentävät omille siivilleen. Rakentavat taas uutta polvea. Elämän jatkumo pitäisi osata ymmärtää. Mutta jos oma sielu on pahasti nyrjällään, kuinka osata olla hyvä toiselle? Antaa toiselle enemmän kuin on itse saanut? Miksi noiden nuorten pitäisi saada olla onnellisia, kun en minäkään ole saanut? Ja kyllä minun lapsuuteni sentään kurjaa oli.
Asioihin tarttumalla saadaan muutoksia aikaan. Ei ehkä saada kaikista anopeista ja miniöistä ylimpiä ystäviä, mutta saadaan elämälle mahdollisuus. Hyvät tavat, toisen huomioiminen ja jokaisen tarvitseman oman tilan kunnioitus. Näillä päästään jo eteenpäin.
Muutos ei synny itsestään. Tarvitaan ehkä nuori isäntä, jonka rakkaus puolisoaan ja lapsiaan kohtaan on riittävän iso, jotta osaa etsiä apua ja ottaa yhteyttä. Tarvitaan rohkeutta pyytää joku vieraampi kurkkaamaan tilannetta ja käärimään hihat. Nostetaan kissat pöydälle ja puhutaan asiat halki. Ihminen ihmiselle, aikuinen aikuiselle. Itketään itkut ja puretaan pahat mielet. Aletaan uudelleen alusta, rakennellaan hiljalleen palasia kohdalleen. Jotta mummo pääsee hoitamaan lapsia, nauttimaan iloisesta puheen kalkatuksesta ja lapsen leikistä. Jotta nuoripari saa kahdenkeskisen hetken ja kävelee vaikka käsikkäin lumisessa metsässä. Ihan omineen. Hyvää elämää rakennellen.
Usko vaan, alku uuteen voi olla puhelinsoiton päässä.
Eila, Keski-Suomen alueesta vastaava Välitä viljelijästä -projektityöntekijä
Kommentit