Kiipeän tietä ylös metsän reunaan ja löydän sananjalkojen piilottaman polun pään. Kasvusto on vielä aamukasteinen ja metsä tuoksuu. Lintujen alkukesän konsertit ovat jo ohi. Hiljaisessa metsässä voi kuulla omat askeleensa kuivien oksien rasahdellessa jalkojen alla. Palokärki lentää kauempana ja ilmoittaa menostaan raikuvalla äänellä.
Korkean mäen päällä maisema on muuttunut, Vanha kuusikko on kaadettu ja paikalla on aukko. Kun vuosikymmeniä on kävellyt vanhassa kuusikossa kiemurtelevaa polkua, ovat sen tunnelmat piirtyneet tarkasti mieleen: missä kohtaa polkua sai väistellä kuusen juuria ja missä kohtaa ilta-aurinko pääsi heijastamaan kuusten välistä sammaleeseen.
Uusi avautuva maisema on mykistävän hieno. Mäki on 200 metriä merenpinnasta. Mäen päältä näkyy kolme pientä järveä ja horisontti siintää sinivihreänä. Pienet kuusentaimet ovat aloittaneet kisan vatunvarsien kanssa ja kannon ympärykset ovat sinisenään mustikoita. Kastepisarat kimaltavat metsälauhan punertavissa röyhyissä. Aiemmin, vanhassa kuusikossa kävellessä, ei voinut aavistaa kuinka upea maisema mäeltä voikaan uudistushakkuun jäljiltä aueta.
Ravintoa aisteille
Poimin kourallisen mustikoita ja mieleen palaavat lapsuuden marjaretket. Tulee melkein ikävä retkillä eväänä ollutta ruisleipää, jonka päällä oli kitalakeen tarttuvaa lenkkimakkaraa. Jatkan matkaa heinittyneelle metsäautotielle ja istahdan kalliolle ihmettelemään ajan kulumista. Kalliolta näki joku aika sitten naapurikunnan puolelle ja nyt edessä oleva koivuntaimikko on kuin vihreä seinä. Hyttysten ininä korvissa muistuttaa, etten ole metsässä yksin.
Huomaan kuinka hengitys syvenee ja koko keho rentoutuu. Metsässä huomio kiinnittyy ympärillä olevaan ja muu unohtuu. Metsä ravitsee kaikkia aisteja. Perusaistien lisäksi asentoaisti saa harjoitusta. Kotimatkalla tunnen kuinka tiukasti jalat ovat tämän kylän maassa kiinni, vaikka välillä matkaa tehdessä maa jalkojen alla vaatiikin tasapainottelua.
Käy kurkkaamass myös Hyvän mielen virtuaalinen metsäkävely.
Kommentit