Mieleeni muistui kahdeksan vuotta sitten Jyväskylän yliopistosta valmistunut pro gradu -tutkielma, jossa tarkasteltiin alle 50-vuotiaden maatalousyrittäjien terveys- ja liikuntakäyttäytymistä. Otannassa vertailtiin viljelijöitä, jotka olivat hakeneet työkyvyttömyyseläkettä vastaavanikäisiin työkykyisiin maanviljelijöihin.
Tutkielmasta käy ilmi, että miehillä epäterveet elintavat tiivistyivät tupakan ympärille. Naisilla huomattava ylipaino erotti eläköityvät terveistä.
Myös ruokailutavoilla ja -valiolla oli merkitystä. Molempien sukupuolten työkyvyttömät ja terveet erosivat toisistaan kasvisten syönnissä: työkykyiset syövät enemmän kasviksia kuin eläkkeelle hakeneet. Miehet suosivat makkaroita, virvoitusjuomia ja välttelivät kasviksia. Naisilla taas näkyivät erityisesti makeat leivonnaiset.
Liikuntakäyttäytymisessä ei havaittu merkittäviä eroja vertailtavien ryhmien välillä. Terveet liikkuivat hiukan enemmän, mutta ero työkyvyttömiin ei ollut suuri. Naisilla työkyvyn säilymistä ennusti se, että nuorena oli harrastettu liikuntaa enemmän.
Vastaajilla oli aika vahva uskomus siitä, että liikuntaa ei tarvitse, koska työ on ruumiillista.
Tutkija haastaa tyky-työhön. Lihaskunto ja venyttelyliikkeet pitäisi saada joka viljelijän taidoiksi. Mutta ihminen ei hanki taitoja, joita ei usko tarvitsevansa. Miten siis saisimme itsemme uskomaan, että liikuntakäyttäytymisellä on vaikutusta työkyvyn ylläpitoon? Sama koskee ruokavaliota – kyllä työkyky on myös lautasella!
Kommentit