Tapaturmavaarat ja niiden vakavuus tunnetaan maataloudessa jo melko hyvin. Muun muassa vaihtelevien työolojen takia työtapaturmia esiintyy kuitenkin edelleen runsaasti. Hierarkkisessa tapaturmavaarojen torjunnassa keinoja tarkastellaan niiden tehokkuusjärjestyksessä. Torjunnassa pärjää maalaisjärjellä pitkälle, mutta työsarkaa riittää vielä itse kullekin.
Valtaosa työtapaturmista on hyvin arkisia
Yksi yleisimmistä työtapaturmista maatiloilla on liukastumista, kompastumista tai putoamista seuraava kovaa pintaa vasten iskeytyminen ja siitä aiheutuvat vammat. Usein näistä tilanteista selvitään lähes säikähdyksellä. Toisinaan vammat voivat kuitenkin olla vakavia ja erityisesti putoamisissa jopa kohtalokkaita. Näitä vahinkoja sattuu käytännössä kaikissa alan töissä, niin tuotantorakennuksissa, pihoilla, teillä, pelloilla kuin metsissäkin.
Myös tuotantoeläinten äkillisistä liikkeistä, kuten potkuista, tallaamisista ja puskuista, syntyvät vammat sekä kehnoista työliikkeistä ja asennoista syntyvät vammat ovat tiloilla yleisiä. Ensin mainittujen seuraukset vaihtelevat lievästä hyvin vakavaan – isokokoiset tuotantoeläimet voivat saada pelästyessään ja puolustautuessaan tai jälkeläistä suojellessaan aikaan pahaa jälkeä. Kehnoja työliikkeitä ja asentoja sekä niiden aiheuttamia kiputiloja esiintyy puolestaan kaikissa alan töissä.
Työkaluista, koneista ja laitteista erityisesti niiden asennuksen, huollon ja korjauksen yhteydessä saatavat viillot ja ruhjeet ovat myös hyvin yleisiä, mutta usein suhteellisen lieviä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tilaisuuden tullen monien nykyaikaisten koneiden voima ja massa riittävät vammauttamaan vakavasti tai surmaamaan varomattoman ihmisen. Kohtalokkaat työtapaturmat ovat onneksi nykyisin sangen harvinaisia suomalaisilla tiloilla, mutta jokainen tapaus on liikaa.
Maltti on valttia vaarojen torjunnassa
Edellä mainittujen – alalle tyypillisimpien – tapaturmavaarojen tunnistaminen, merkityksen arviointi ja torjunta tulee olla tilakohtaista ja toistuvaa työtä. Näin saavutetaan ensin hyvä turvallisuustaso, jota kyetään sitten ylläpitämään ja kehittämään vuosien saatossa.
Yleinen valppaus, harkinta ja rauhallisuus töitä tehtäessä ovat keskeisiä omissa käsissä olevia keinoja työturvallisuuden edistämisessä tiloilla. Kolikon toinen puoli on pyrkiä tietoisesti välttämään työskentelyä väsyneenä, hätäillen ja kiireessä.
Hierarkkisessa tapaturmavaarojen torjunnassa keinoja tarkastellaan ja toteutetaan tehokkuusjärjestyksessä. Tunnistetut ja merkittäviksi arvioidut vaarat pyritään ensisijaisesti poistamaan kokonaan. Jos se ei ole mahdollista, niitä voidaan pyrkiä korvaamaan vähemmän vaarallisilla tai eristämään ne ajallisesti tai paikallisesti ihmisestä. Seuraavana toimenpiteenä on työtapojen ja -menetelmien muuttaminen. Vasta kun edelliset toimenpiteet on mahdollisuuksien mukaan toteutettu, otetaan avuksi erilaiset henkilönsuojaimet.
Tarkastellaan esimerkkinä tilojen pihoilla yleisien ja toisinaan vakavien liukastumisten ja kompastumisten torjuntaa:
- Lähtötilanteesta riippuen ja resurssien salliessa piha tulisi ensisijaisesti puhdistaa, tasoittaa, viemäröidä, päällystää ja valaista hyvin.
- Tuotantorakennuksien ja -prosessien etävalvonnalla ja -ohjauksella voidaan vähentää pihalla liikkumista etenkin öisin.
- Pihalla kiirehtien liikkumista tulisi välttää yleensä ja erityisesti liukkailla keleillä, jolloin on myös torjuttava liukkautta.
- Nastoilla varustetut ja nilkkaa tukevat jalkineet viimeistelevät torjuntatoimet.
Janne Karttunen
Janne toimii erikoistutkijana TTS Työtehoseurassa ja on agroteknologian dosentti Helsingin yliopistossa.
Hän on erikoistunut työturvallisuuteen ja töiden organisointiin maatiloilla.
Tämä kirjoitus on osa Melan työturvallisuusapurahalla TTS:ssä toteutettavaa Lehti-tiedotushanketta.
Kommentit