Rehtori Hernesniemi – sodankäynyt mies – kirjoitti paikallislehteen kolumneja. Yhdestä kolumnista, jonka aihetta tai otsikkoa en enää muista, on jäänyt opettavainen tarina mieleen. Kyse saattoi olla hyvistä käytöstavoista ja kohteliaisuudesta yleensä, mutta tarina liittyy sinutteluun.
Rehtori oli kokenut uransa synkimpiä hetkiä, kun arkkipiispa oli piispantarkastuksen yhteydessä vieraillut yhteiskoululla ja koulun oppilaat ja henkilökunta olivat kokoontuneet juhlasaliin vastaanottamaan kunniavierasta. Jos ei Messias saapunut, niin ainakin Messiaasta seuraava.
Voi sitä oppilasta!
Tuossa ei ole vielä mitään kauhistuttavaa. Ei siinäkään, että arkkipiispa piti puheen, jossa hän mitä todennäköisemmin muistutti nuoria siitä, ettei ihminen elä yksin leivästä tai muutenkaan koulun tarjoamasta ruuasta, vaan tarvitsee myös uskoa ja siunausta. Eikä myöskään siinä, että joku koulun oppilaista oli saanut tehtäväkseen haastatella arkkipiispaa.
Mutta tuo oppilasparka, vaikka varmaan oli koulun parhaimmistoa, meni sinuttelemaan arkkipiispaa. Sitä päivää rehtori oli pelännyt ja siinä se oli. Kylmä hiki valui pitkin rehtorin selkää. Haastatella nyt koko koulun edessä arkkipiispaa kuin parasta kaveriaan.
Oi sitä oppilasta!
Vai oliko tuo oppilas, josta käytin edellä nimitystä oppilasparka, Messiaan tavalla edellä aikaansa? Oliko hänelle annettu kyky nähdä, mihin maailma on menossa? Tiesikö hän, että ennen pitkää kaikki sinuttelevat toisiaan ilman mitään ”sinunkauppoja”?
Olen ymmärtänyt, ettei koulussa opeteta enää teitittelyä. Tuskin enää virkataan patalappuakaan tai tehdään kuuden pullon pullokoria, johon kaiken höyläämisen ja naulaamisen jälkeen mahtuu kuuden sijasta neljä pulloa ja nekin limittäin. Sellaiseksi tämä maailma on mennyt.
Maailma muuttuu!
Mela seuraa aikaansa ja siirtyi johtoryhmän päätöksellä sinutteluun jo monta vuotta sitten. Joissakin asioissa muutosta on hidastanut se, että osa vielä käytössä olevista tietokonesovelluksista on tehty aikana, jolloin päätökset annettiin teitittelymuodossa. Sovellukset eivät ole johtoryhmän tekemää päätöstä noudattaneet vaan teitittelevät edelleen.
Muuttuuko ihminen?
Muutos ei ollut mitenkään helppo. Vaikeinta se oli meille vanhan koulukunnan kasvateille, jotka olimme oppimme saaneet teitittelyn aikakautena. Kyse ei ollut vain siitä, että olisimme ottaneet sinuttelun käyttöön, vaan meidän piti opetella pois vanhasta. ”Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa” sai enemmänkin merkityksen ”Minkä nuorena oppii, sitä ei vanhana tarvita”.
Useaan kertaan olemme pohtineet, voiko työkyvyttömyyseläkehakemukseen antaa hylkäävän päätöksen sinutellen ja voiko juuri puolisonsa menettänyttä iäkästä leskeä sinutella. Olemme aina päätyneet samaan lopputulokseen. Kyllä voi. Se on nykyaikaa.
Ainakaan minun korviini ei ole kantautunut, että kukaan Melan asiakkaista olisi loukkaantunut sinuttelusta. Itse näen, että olemme siirtymässä kohti aikaa, jolloin teitittelyä pidetään osoittelevana varsinkin ikääntymisen osalta ja merkkinä välinpitämättömyydestä. Vai olemmeko jo siinä ajassa?
PS. Minun aikaan koulussa kävi vain oopperalaulaja Anita Välkki, jota kukaan ei muistaakseni haastatellut. Mutta laulaa luikautti sitäkin kovempaa.
Kommentit