Ensimmäisenä adventtina tapanani on laittaa tuvan oveen käpykranssi, joka on koristeltu pienillä kärpässienillä ja kulkusilla. Kranssi on ollut ovessa jokaisena lapsuuteni jouluna ja on kulkenut mukanani kotitalon vaihtuessa. Kranssi on vaatimaton ja jo matkassa kärsinyt. Siitä huolimatta se on koriste, jota en halua jättää jouluksi laatikkoon.
Joulu, jos mikä, on perinteiden juhla. Myös päivittäisessä arjessamme kulkee mukana paljon perinteitä. Välillä tekee hyvää miettiä, mikä perinne kannattelee ja mikä vie voimia.
Perinteitä kannattaa tarkastella suurennuslasilla ja lajitella elämäntilanteen mukaan erilaisiin laatikoihin: ”perinteet kunniaan” -laatikkoon, ”odottamaan uutta aikaa” -laatikkoon sekä romukoppaan. Kannattaa miettiä, kulkeeko perinne matkassasi vain perinteen takia? Onko sen taustalla ajatus: ”näin on aina tehty”? Onko perinne tärkeä ja voimia antava sinulle ja perheellesi?
Omannäköisiä perinteitä
Jokainen sukupolvi muovaa perinteitä uuteen aikaan ja omaan elämäntapaan sopivaksi. Vanhasta luovutaan ja uudesta voi kasvaa uusi perinne. Uuden luominen ei vähennä kunnioitusta vanhaa perinnettä kohtaan. Voimme ihailla häntä, joka kasvatti juurekset omalla maallaan, nosti syksyllä kellariin ja keitti ja pilkkoi jouluna rosolliksi. Muistamme kunnioituksella häntä, joka vei mennessään ja toi tullessaan, eikä koskaan näyttänyt kiireiseltä. Voimme taputtaa itseämme olalle ja kiittää, että vähempikin riittää. Voimme jokainen tehdä itsellemme ja perheellemme omannäköisiä valintoja.
Nyt jo edesmennyt mummoni halusi aina joulukuusen sijaan joulumännyn. Minusta se oli hieno juttu. Hänellä oli oma näkemyksensä mieluisesta joulupuusta ja hän piti siitä kiinni.
Tehdään arjesta sujuvaa ja juhlasta iloista. Vietetään joulua levänneenä, irti aikatauluista ja velvollisuuksista sekä nautitaan yhdessä tekemisestä ja olemisesta. Luvataan vuodelle 2019 itsellemme jotakin sellaista, jota vielä koskaan emme ole suunnitelmista huolimatta saaneet toteutettua.
Rauhallista joulunaikaa!
Kommentit