Mitä työhyvinvointi on? Ainakin se on asia, jonka alle laitetaan tätä nykyä kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Siksi siitä helposti katoaa ydin ja se mielletään milloin keppijumpaksi, milloin virkistyspäiväksi tai muuksi tyhy-päiväksi.
Työhyvinvointi ja sen edistäminen tulisi nähdä kuitenkin kokonaisvaltaisempana toimintana kuin yksittäisinä virkistystempauksina. Yksi hyvä näkökulma tarkastella työhyvinvointia on kysyä itseltään kolme kysymystä: osaanko, pystynkö ja haluanko? Nämä yksinkertaiset kysymykset ovat lopulta niitä aika perustavanlaatuisia kysymyksiä, joiden kautta omaa työhyvinvointiaan voi pitkälti rakentaa.
Osaanko?
Maailma muuttuu kiihtyvällä tahdilla ja maatalous siinä mukana. Osaaminen, joka riitti vielä kymmenen vuotta sitten, ei välttämättä enää riitä pyörittämään tuotantoa tehokkaasti ja kannattavasti. Siksi kannattaa pysähtyä miettimään, omaako tällä hetkellä riittävästi tietoa, taitoa ja osaamista nykyisen työn tekemiselle.
Osaaminen on nykyään itse asiassa varsin tärkeä osa työkykyä. Oma kokemukseni on, että usein työkyvyn ongelmat lähtevät siitä, ettei oma osaaminen enää vastaa työssä tarvittavia vaatimuksia. Puutteet osaamisessa heijastuvat nopeasti tilan tuotantoon, talouteen ja heijastuvat tätä kautta myös työtyytyväisyyteen. Koulutukseen panostaminen on erittäin hyvä investointi tulevaisuuteen ja omaan työkykyyn.
Pystynkö?
Toinen tärkeä kysymys työhyvinvoinnin kannalta on, ovatko oma terveys tai voimavarat niin hyvässä kunnossa, että pystyy selviytymään nykyisistä työtehtävistä ja muista velvollisuuksista? Kannattaa myös miettiä, millaisia keinoja on pitää huolta itsestä ja palautua?
Nykyään puhutaan palautumisosaamisesta ja terveyslukutaidosta. Nämä ovat nyky-yrittäjälle tärkeitä ominaisuuksia. On hyvä oppia tuntemaan oma kroppa ja pääkoppa niin hyvin, että osaa tunnistaa riittävän varhain hälytysmerkit, joihin olisi hyvä hakea apua. Oman terveyden ja työhyvinvoinnin tunnuslukujen seuraaminen tulisi olla nyky-yrittäjälle yhtä tärkeää kuin talouden tunnuslukujen seuraaminen – osa normaalia yrityksen riskienhallintaa. Tärkeää olisi myös pitää huolta itselle tärkeistä ja arvokkaista asioista, koska ne ovat yleensä asioita, jotka parhaiten lataavat elinvoimamme akkuja ja palauttavat meitä.
Haluanko?
Ehkä tärkein kysymys työn imun kannalta on, haluanko tehdä nykyistä työtäni? Onko se kiinnostavaa ja olenko siitä edelleenkin innostunut? Jos työ ei enää innosta, on tärkeää pohtia myös sitä, miksi se ei innosta. Tämä on tärkeä kysymys siksi, että mielekäs työ ei väsytä, vaan synnyttää pääasiassa iloa tekemiseen. Totta kai kaikilla tulee välillä pätkiä, että oma työ ei kiinnosta, mutta jos innostuksen puute on pidempiaikainen olotila, kannattaa siihen kiinnittää huomiota ja miettiä, mitä olisi tehtävissä. Auttaisiko esimerkiksi työnohjaus?
Hyvä olisi pohtia myös pohtia, mitkä työssä ovat niitä asioita, joita on mukava tehdä ja joista saa energiaa. Mitkä ovat omat vahvuudet työnteossa? Tällaisen pohdinnan käyminen kannattaa, sillä sen avulla voi etsiä keinoja lisätä mukavia asioita työpäivään ja parantaa tätä kautta omaa työhyvinvointiaan.
Puhutaan myös työn tuunaamisesta. Tällä tarkoitetaan sitä, että omaa työtä voi ja kannattaakin muokata sellaiseksi, että siinä pääsee tekemään mahdollisimman paljon niitä asioita, joista pitää. Konkreettinen esimerkki työn tuunauksesta on työnkuvien muokkaaminen yrittäjäpariskunnan välillä. Usein pienelläkin työn tuunauksella saadaan aikaan tuloksia, jotka ovat varsin suuria omalle työhyvinvoinnille. Siksi olisi hyvä lisätä työpäivään asioita, joissa saa käyttää vahvuuksiaan. On nimittäin niin, että heikkouksia korjaamalla ei synny kukoistusta, vaan kukoistus syntyy keskittymällä vahvuuksiin!
Sitä se juuri on – lyhyesti kykyä ja halua. Yksinkertaisista asioista on tehty liian vaikeita. Kiitos Pirjo!
Hei Sirpa – juuri näin, keep it simple 🙂
Muistaakseni myös Ossi Aura ja kumpp. ovat kiteyttäneet yrityksen tuottavuuden juuri näiden teemojen ympärille. Heidän mukaansa yrityksen tuottavuus muodostuu ammattiosaamisesta ja työn hallinnasta, työkyvystä ja motivaatiosta.