Minulla on ollut ilo ja kunnia haastatella reilua sataa ihmistä, jotka ovat hakeneet töihin Välitä viljelijästä -projektiimme. Kaikilla haastateltavilla on ollut mitä moninaisimpia taustoja ja erilaisimpia työhistorioita. Yksi yhteinen asia on kuitenkin yhdistänyt kaikkia hakijoita: halu tehdä työtä, joka vastaa omaa arvomaailmaa.
”Olet siis valmis hyppäämään määräaikaiseen työsuhteeseen huonommalla palkalla?”, olen kysynyt hämmästyneenä useampaan kertaan haastatteluissa.
”Kyllä! Koen, että nykyinen työni ei vastaa arvojani, kun taas tässä työssä saisin tehdä sitä, mistä olen aina haaveillut; auttaa ihmisiä ja olla rinnalla kulkijana tukemassa viljelijöitä vaikeuksien keskellä.”
Halu auttaa ihmisiä ja ammentaa omista vastoinkäymisistä lohtua ja vertaistukea, on valtava. Ja eipä ihme; me ihmiset kaipaamme merkitystä työhön ja usein mahdollisuus auttaa toista ihmistä tuo työhön sitä syvintä merkitystä.
Arvojen vastainen työ tai elämä uuvuttaa
Se, että pystyy tekemään arvojensa mukaista työtä, on valtavan tärkeää oman työviihtyvyyden ja jaksamisen suhteen. Esimerkiksi työuupumuksen taustalta löytyy usein myös arvovajetta; elämme elämää, joka ei ole meidän ja teemme työtä, joka ei vastaa arvomaailmaamme. Tavoittelemme asioita, joita ikään kuin vain kuuluu tavoitella, mutta ne eivät viime kädessä ole meille tärkeitä. Nämä tavoitteet voivat olla todellisuudessa jonkun muun tavoitteita, esimerkiksi puolison, vanhempien tai kollegoiden. Valitettavan usein kuulee esimerkiksi tarinaa, jossa vanhempi sukupolvi on pitkälti sanellut sen, miten maatilaa tulee jatkaa, vaikka jatkaja olisi ajatellut ihan erilaista tilanpitoa.
Myös ulkopuolisten paineiden vuoksi voi tulla arvoristiriitaa, jota erityisesti maatalousyrittäjät kohtaavat. Työtä kyseenalaistetaan, milloin ilmastotavoitteiden, milloin ympäristön tai eettisyyden nimissä. Paineita tulee niin kuluttajilta kuin markkinoilta ja paineet ovat yleensä vielä varsin ailahtelevaisia. Näiden vaihtelevien trendien juoksupyörässä voi olla hankala keskittyä omaan tekemiseen ja uskoa siihen, että tekee arvokasta, ehkä jopa sitä arvokkainta työtä. Ruoka kuitenkin on yksi perustarpeistamme – ilma sitä kenelläkään ei ole tulevaisuutta.
Kirkasta omat arvosi ja lisää hyvinvointia!
Arvomme muuttuvat iän ja elämätilanteiden mukana. Siksi kannattaa aika ajoin pysähtyä ja tarkistaa, miltä omat arvot juuri tässä elämänvaiheessa ja iässä näyttävät. Teemme nimittäin turhan usein asioita vain vanhasta tottumuksesta.
Omia arvoja punnitessa on kyse siitä, mikä juuri sinua motivoi ja liikuttaa – mikä tekee elämästäsi mielekästä ja kiinnostavaa? Uskalla luopua vanhoista velvollisuuksista, jotta voit keskittää aikasi ja energiasi uusiin haasteisiin. Laita asiat tärkeysjärjestykseen, ole rehellinen ja riittävän itsekäs.
Hyvä on myös miettiä, näkyvätkö arvosi ajankäytössäsi. Jos esimerkiksi tuntematon ihminen näkisi kaikki ne toimet, jotka mahtuvat tavalliseen arkipäivääsi, osaisiko hän luetella toimiesi perusteella sinulle tärkeät arvot? Arki on kasa valintoja. Teemme päivän mittaan jopa 50 000 valintaa, joko tiedostetusti tai tiedostamatta. Siksi ei ole ihan pikkujuttu, millaisia nämä valinnat ovat. Ohjaako valintojasi vain tapa tai tottumus, vai mietitkö niiden seurauksia? Kun otat nämä päivittäiset valinnat hyötykäyttöön, pääset arvokartallasi jo pitkälle. Arvosta itseäsi, olet tärkeä!
Kommentit