Olihan tilakäynti kerrakseen. Enemmän ja vähemmän haastetta antoi upea talvinen luonto runsaine lumisateineen. Lunta oli kasautunut puiden oksille ja pikkuteiden penkat eivät hetkeen ole tällaisiin mittoihin yltäneetkään. Yksi kappale penkkaan suistumisia osui matkalle, ei kuitenkaan omalle kohdalle. Naapurin nuoren miehen matka oli tyssännyt sisäkaarteeseen, vauhdiksi oli riittänyt alle 30 km/h. Isä oli onneksi jo tulossa apuun.
Hiukkasen myöhässä saavuin vihdoin tilalle. Vastassa minua oli niin aidosti hymyilevä nuori mies. Kädenpuristus luja ja katse silmiin suora.
Harvoin olen päässyt niin moneen kertaan kehaisemaan. Nuorena tietysti jaksaa ja tulos siitä oli nähtävissä. Lyhyessä ajassa oli muuttunut paljon. Vähän oli ehkä törmäilty ja puhumattomuuteenkin sorruttu vanhan isännän kanssa. Mutta rohkeasti oli nuori isäntä osannut tehdä valintojaan ja pysynyt niissä kiinni, hiljaisesta vastustuksesta huolimatta. Palkinto tästä rohkeudesta tuli esimerkiksi huippuhyvänä rehusadon laatuna. Vaikka poutia oli vähän, uusilla järjestelyillä rehu saatiin aikanaan pakettiin.
Myötä- ja vastoinkäymisiä
Monta monituista asiaa käytiin läpi, ja yksi toisensa jälkeen sain todeta asioiden olevan hyvässä hoidossa. Oli yhteistä talousseurantaa ja tsemppausporukkaa suunnitteilla. Oli intoa viettää iltahetkiä numeroita liikutellen, keskittyen ihan aidosti ja kiinnostuneena eri vaihtoehtojen laskemiseen. Liikuntaharrastus oli taas saanut mukaansa ja muitakin vetäviä voimia oli löytynyt, joiden avulla isäntä aika ajoin oli päässyt tilalta pois ja tuulettumaan. Kauempaa, kun joskus näkee tähän lähelle niin paljon tarkemmin.
Mutta olihan sitä käyntiini toki syytäkin. Nuoren miehen henkilökohtaisessa elämässä oli ollut vähän jaksamishuolia. Liikkeelle oli kuitenkin jo päästy ammattilaisen kanssa. Oli pohdittu, esitetty hyviä kysymyksiä ja saatu ajatuksia uusille urille. Samaan syssyyn oli osunut monta haastetta, mutta nyt muutaman viikon päästä oltiinkin jo ihan hyvällä tolalla. Isäntä oli tarttunut ajoissa härkää sarvista. Osasi huomata oman väsymyksensä, jaksamisensa rajallisuuden ja puhalsi pelin poikki. Otti kunnon aikalisän ja sai taas hapen kohdalleen.
Hyvä tulevaisuus
Tässä meille tavoitetta: olla liikkeellä riittävän ajoissa. Pienempää kilkatusta on aina niin paljon helpompi ja nopsempi korjata. Tiedä vaikka ehtisi jo illaksi tansseihin, tyttösten perään juoksemaan.
Oli mahtava kuulla, ettei elämä saa olla pelkkää työtä ja puurtamista. Niitä muitakin juttuja pitää olla. Välillä se meinasi tältäkin isännältä unohtua, mutta onneksi hän huomasi itse oikaista suunnan. Taas uskon vahvemmin: kyllä meillä tulevaisuuden tekijöitä riittää!
Eila, Keski-Suomen alueesta vastaava Välitä viljelijästä -projektityöntekijä
Kommentit