MYEL-vakuutetut elävät useita vuosia vanhemmiksi kuin suomalaiset keskimäärin. Vuonna 2019 MYEL-vakuutetut naiset elivät keskimäärin 86,9 -vuotiaiksi ja miehet 81,5-vuotiaiksi. Tilastokeskuksen mukaan suomalaiset naiset elivät samana vuonna keskimäärin 82,1- ja miehet 75,3-vuotiaiksi.
Ero yllättää, sillä onhan maatalousyrittäjillä ollut raskas työ ja paljon vaivoja. Esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairauksia, astmaa sekä työtapaturmia esiintyy maatalousyrittäjille keskimääräistä enemmän.
Elintavoilla on tutkitusti yhteys elinikään. Terveellinen ravinto, tupakoinnin välttäminen, painon pitäminen normaalina, kohtuullinen alkoholinkäyttö sekä säännöllinen liikunta ennakoivat lisävuosia. Olisiko edesmenneiden sukupolvien ammattiin liittynyt jotain, mikä osaltaan siivitti pitkät elämänkaaret. Mitä se olisi voinut olla?
Mikä asiaa voisi selittää?
Konkreettisuus
Käytännön työnteko vuoden kierron mukaan on pitänyt elämän kuosissaan, kun on nähty tekemisen jälki ja tuotos. Se on motivoinut kautta aikain maatyössään uurastavia ihmisiä. Kenties vaivojenkin kanssa on jaksanut sitkeästi työskennellä ja elää, kun motivaatio on ollut kohdallaan.
Liike on lääke
Yksi selittäjä voisi olla jatkuva liikkeelläolo – tekeminen arkena ja pyhänä. Meijeri-, vilja- tai puunmyyntitilin eteen on pitänyt tehdä runsain mitoin fyysistä työtä, heilua kuin heinämies. Moni on jatkanut tutuissa töissä eläkeiässäkin omaan lukuunsa tai auttanut tilan jatkajaa.
Luonnonläheisyys
Maakontakti ja yhteys toisiin lajeihin on todettu nykyisissä tutkimuksissa terveyttä edistäväksi. Maamiehet ja -naiset ovat saaneet hyödyt työnsä luontaisetuna.
Yhteisöllisyys
Maatalouskulttuuriin on kuulunut yhteisöllisyys monella tasolla. Perhe, suku, kyläyhteisön seurat ja harrastukset sekä toiset maatalousyrittäjät ovat ympäröineet menneiden sukupolvien maanviljelijöitä. Yhteisöllisyys on tukenut terveyttä.
Jatkuvuus
Maatalouden keskeinen arvo on ollut ja on edelleen jatkuvuus. Oma työ on nähty lenkkinä sukupolvien ketjussa ja vaikka ketju omalla kohdalla katkeaisi, maa kuitenkin säilyy. Maa tuottaa viljeltynä ja karja hoidettuna ruokaa ja se on ollut elämän edellytys ja motivaation lähde.
Pidetään huolta salaisuudesta jatkossakin
Varjopuoliakin alasta toki löytyy, mutta pitkäikäisyys ei voi olla sattumaa. Ajan saatossa tieto työ- ja elinolojen vaikutuksesta terveyteen on lisääntynyt sekä terveydenhuolto on kehittynyt. Teknologia on keventänyt työtä, mutta lisännyt yksipuolista kuormitusta. Tilakoon kasvu, byrokratia ja talouspaineet lisäävät henkistä kuormitusta. Yksinäisyys maaseudullakin on lisääntynyt. Onneksi apua niihinkin on löydettävissä.
Fyysisten tai psyykkisten vaivojen ennaltaehkäisy ja varhainen hoito sekä hyvät elämäntavat kohentavat varmasti työ- ja eläkevuosivuosien elämänlaatua niiden pituuden lisäksi. Tässä yrittäjälle hyvänä tukena on koko työuran ajan työterveyshuolto.
Toivoa sopii, että pitkän iän salaisuus siirtyy nykypäivän maatalousyrittäjille ja tilastot kertovat samaa ihmetyksen aihetta vielä vuosikymmenien päästäkin.
Uusin tutkimus näyttää, että kosketus maaperään, eläimiin, metsään ja monimuotoiseen luontoon on ihmisen terveydelle paljon tärkeämpi asia kuin vielä 10-20 vuotta sitten uskottiin. Mutta miten on käynyt liikkumisen? Melko selvältä näyttää, että istuminen vie aina vain isomman osan maanviljelijän työajasta:traktorin, puimurin ym työkoneiden pukilla, kirjoituspöydän ääressä, koulutuksessa, kokouksissa. Painonhallinta on aina vain haasteellisempi homma. Ero on dramaattinen, kun vertaa sota-ajat nähneisiin sukupolviin, jotka hevosella ja käsipelillä tekivät vielä suuren osan töitä ja paperityöt pikemmin ammatillinen harrastus kuin byrokraattinen pakko.
Milloin nämä muutokset alkavat näkyä eli iässä, jää nähtäväksi. Monien terveystutkijoiden arvio on, että nyt syntyvillä ikäluokilla luontainen vastustuskyky on paljon huonompi kuin oli heidän omilla vanhemmillaan.
Maajussit ovat olleet aina sekasyöjiä; lihakin on kelvannut. Pelkillä kasviksilla ei pitkälle potkita. Ja kyllä sitä liikettä saa vieläkin. 10000 askelta päivässä tulee helposti.
Totta. Työn kuormitus on yksipuolistunut. Olisi todella tärkeää tarkastella työtään ulkopuolisen silmin ja ujuttaa terveyttä tukevia ’nykyajan käytäntöjä’: tauot, tauko- ja kuntoliikunta, ergonomiset toimistoratkaisut ym työpäivien rutiineihin. Painonhallintaankin saa apua työterveyshuollosta. Ennaltaehkäisy ja vaivojen varhainen hoito on aina parasta.