Kukaan, joka vähänkään seuraa mediaa, ei ole voinut välttyä huomaamasta uutisointia mielenterveyden ongelmista. Otsikoissa masennus näyttäytyy uutena kansantautina, joka koskettaa niin nuoria, työikäisiä kuin eläkeläisiäkin. Samaan aikaan huoli hoidon riittävyydestä kasvaa. Hoitoa mielenterveyden ongelmiin kyllä saa, mutta hoitoon pääsyssä on usein varsin pitkiä viiveitä. Yhtälö on ongelmallinen; mitä pidempään masennuksen hoidossa menee, sitä vaikeampi sitä on yleensä hoitaa.
Tiedetään, että masentuneisuuden merkkeihin tai uupumisoireisiin olisi hyvä saada apua mahdollisimman varhain, oireiden ollessa lievempiä. Tämä ennaltaehkäisisi masennuksen pitkittymistä. Käytännössä meidän hoitojärjestelmästämme kuitenkin puuttuu varhaisvaiheen psykoterapian mahdollisuus, joka olisi tehokas hoitokeino ennaltaehkäisemään psyykkisen oireilun pitkittymistä.
Lyhytterapia parantaa selvästi työkykyä
Melan Välitä viljelijästä -projektissa on mahdollista saada ostopalvelusitoumus, jolla maatalousyrittäjä voi ostaa itselleen asiantuntija-apua jaksamisen tukemiseksi kuormittavassa elämäntilanteessa. Ostopalvelusitoumuksen arvo on 500 euroa. Sillä saa esimerkiksi psykoterapiaa tai muuta terapiaa keskimäärin noin viiden käynnin verran. Äkkiseltään tämä määrä saattaa kuulostaa kovin vähäiseltä; kuka nyt viidestä käyntikerrasta hyötyy isojen kriisien keskellä? Tulokset puhuvat kuitenkin puolestaan.
Tein vastikään lisensiaattitutkimuksen koskien Välitä viljelijästä -projektin toimenpiteiden vaikuttavuutta. Tutkimuksessa tuli esille mielenkiintoinen havainto, jonka mukaan lyhytterapia oli vaikuttanut varsin merkittävästi yrittäjien työkykyyn. Vastaajia pyydettiin arvioimaan työkykyään asteikolla 0–10 ennen ja jälkeen asiantuntija-avun. Koettu työkyky ennen asiantuntija-apua oli 4,9, kun se asiantuntija-avun jälkeen oli jopa 6,9. Jos ajatellaan, että työkyky oli noussut kahdella numerolla noin viiden käynnin terapialla, nousua voidaan pitää todella merkittävänä.
Tämä on varsin rohkaiseva tulos ja kannustaa hakemaan apua, sillä selvästi jo muutama käynti asiantuntijalla voi auttaa ongelmissa eteenpäin.
Samanlaisista kokemuksista on vastikään raportoinut mm. SOK-ryhmä. Yritys on tarjonnut viimeisen vuoden ajan työntekijöilleen lyhytpsykoterapiaa kasvaneen psyykkisen kuormituksen selättämiseen. Lyhytterapia on vähentänyt SOK:n henkilöstön sairauspoissaoloja selvästi. Lyhytkin pätkä terapiaa näyttää siis toimivan.
Jos jaksamisessa on ongelmia, henkilökohtainen apu on tarpeen
Lisensiaattityöni tuloksista kävi ilmi myös se, että jaksamisensa kanssa kamppailevalle ihmiselle on tarpeen, että on olemassa joku taho, joka auttaa tilanteessa kokonaisvaltaisesti. Välitä viljelijästä -projektissa toimii maakunnallisia projektityöntekijöitä, jotka auttavat asiakkaita vaikeuksien keskellä. He auttavat ja ohjaavat asiakkaita eteenpäin, selvittelevät asioita, pitävät lankoja käsissään ja kulkevat rinnalla. Työtapaa kuvataan usein case management -tyyppiseksi työksi. Vastaavaa työtä tekevät MTK:n hyvinvointihankkeiden vetäjät. Tulosten mukaan tällaiset henkilöt, ”case managerit” vaikuttavat merkittävästi koettuun työkykyyn.
Kun ihminen on tarpeeksi kuormittunut, hänellä ei ole jaksamista eikä kykyä huolehtia omista asioistaan ja ottaa selvää esimerkiksi erilaisista etuuksista. Palvelujärjestelmämme on, ikävä kyllä, varsin pirstaloitunut ja siellä navigointi tuottaa jo täysin työkykyiselle ihmisellekin ongelmia. Kuinka tässä verkostossa sitten selviytyy henkilö, jolta voimavarat ovat lopussa? Huonosti. Tällaisia ihmisiä on kuitenkin enenevissä määrin.
Kuinka siis tukea mielenterveyttä?
Mielenterveyttä tukeviin talkoisiin tarvitaan yhteiskunnassa monenlaisia ratkaisuja. Yhtenä hyvänä ratkaisuna olisi se, että pystyisimme tarjoamaan matalan kynnyksen, varhaisvaiheen lyhytterapiaa psyykkisen oireilun tueksi mahdollisimman monelle. Toinen ratkaisu olisi se, että pystyisimme tarjoamaan mahdollisimman monelle case management -tyyppistä työtä, jota nyt muun muassa Välitä viljelijästä -projektin projekti- ja hanketyöntekijät tekevät. Tällaisesta matalan kynnyksen keskusteluavusta, koordinoinnista, rinnalla kulkemisesta ja auttamisesta hyötyisivät niin koululaiset, opiskelijat, työssäkäyvä väestö kuin eläkeläisetkin. Esimerkiksi espoolaisessa koulussa havaittiin, että nuorten psyykkinen oireilu väheni selvästi, kun he saivat lyhytaikaista keskusteluapua koulussa.
Mielenterveyden tukeminen ei ole ydinfysiikkaa. Viime kädessä siinä on tärkeää, että on olemassa edes joku, joka auttaa ja kuuntelee – on ihminen ihmiselle. Heitä me tarvitsemme lisää.
Kommentit