”La Ferme Du Bout du Monde” lukee Sorsakosken lammastilan käyntikortissa, jonka sain alkavan yrittäjän tilakäynnillä Laura Gaudillat-Jakoilalta ja Eric Gaudillatilta. Sanonta tarkoittaa maatilaa maailman laidalla. Se voi pitää paikkansa tällä tilalla – ainakin ranskalaisesta näkökulmasta katsottuna.
Eric on syntynyt ja käynyt koulunsa Pariisiin esikaupungissa. Maatalous on vetänyt häntä aina puoleensa, joten hän opiskeli maatalouspainotteisessa lukiossa ja harjoitteli muutamana kesänä Keski-Ranskan maatiloilla. Laura on kotoisin Helsingistä, josta hän muutti parikymmentä vuotta sitten Pariisiin. Siellä he tapasivat Ericin kanssa ja pariskunnan pojat syntyivät 16 ja 13 vuotta sitten.
Perhe asui noin 100 kilometriä Pariisista luoteeseen, jossa Laura työskenteli englannin opettajana ja kielenkääntäjänä. – Vähitellen Eric kyllästyi vakuutusalan työhönsä ja silloiseen elämäntapaan totaalisesti. Työmatkoihin kului päivittäin neljäkin tuntia. Alkoi uuden elämän suunnittelu, kertoo Laura.
Perhe oli viettänyt kesänsä mökkeillen Karttulassa ja Suomi kutsui asumaan pysyvästikin. – Valmistauduimme viisi vuotta Suomeen muuttoon, joten äkkipäätös tämä ei ollut, vahvistaa Laura.
Hyvä valmistautuminen muutokseen
Lauralle maatalous oli vierasta. Ericin vanavedessä hän lähti harjoittelemaan lammas- ja siideritilalle, jolla oli 500 lammasta – ja hurahti lampaisiin. Ericin kanssa he työskentelivät tilalla parin vuoden ajan aina, kun aikaa riitti. Lisäksi he perehtyivät alaan lukemalla pinoittain ranskalaisia ja kanadalaisia lammastalousoppikirjoja.
Suunnitelmia ja laskelmia tehtiin neuvojia apuna käyttäen ja tilaa etsittiin. Sopiva tila löytyi Leppävirralta. Kaupat tehtiin viime vuonna ja vuosi sitten elokuussa perhe muutti Sorsakoskelle rintamamiestilalle. Laura sai työpaikan kansalaisopiston ranskan kielen opettajana.
Ensimmäiset tuotantoeläimet, 55 uuhta ja kaksi vankkaa pässiä, hankittiin toukokuussa Etelä-Savosta. Uuhet ovat suomenlampaita sekä suomenlampaan ja poll dorsetin risteytyksiä. Pässit ovat poll dorset -rotuisia. Peltotyöt teetätetään urakoitsijalla. Hyväkuntoiseen konehalliin remontoidaan kuiva ja vedoton lampola. Tarkoitus on aloittaa huippulaadukkaan lampaanlihan tuotanto ja suoramyynti ensi vuonna. Lammasmäärää on tarkoitus lisätä reippaasti tulevina vuosina.
Suunnitelmissa on investoida lähivuosina myös matkailutoiminnan käynnistämiseen, jolloin ihmiset kaikilta maailman laidoilta voisivat vierailla lammastilalla. Tilalla on lammenrantaa ja ympäristö on viehättävää, asuttua pientilaseutua, jonka historiaan nivoutuu evakoiden asutustoiminta ja Sorsakosken kaivos- ja terästeollisuus.
Elämä maistuu hyvälle
– Ei olla päivääkään kaduttu muutosta. Olemme hyvin asettautuneet ja meidät on otettu hyvin vastaan, Laura hehkuttaa.
– Olemme tutustuneet tosi paljon paikallisiin ihmisiin. Eric on sosiaalinen persoona, vaikkei puhu suomea. Kummasti kontakteja silti vain tulee ja olen aina vierellä kääntämässä. Konkreettisissa hommissa tulee aika hyvin elekielelläkin toimeen, nauraa Laura. – Pari päivää sitten tupsahti pihalle saksalainen mies, joka ei puhunut sanaakaan suomea. Tyttönsä oli mukana tulkkaamassa. Perhe oli muuttanut tänne lähelle ja heillä on hevosia.
Byrokratia toimii
Molemmat yrittäjät ovat tyytyväisiä suomalaisen byrokratian toimivuuteen. – Palvelu on ollut ystävällistä ja asiat hoituvat. Ranskassa näin ei välttämättä ole, kuvaa Laura. – Sen sijaan yksityisten palveluiden laadussa on ollut joskus pientä pulmaa.
Suomen turvallisuus on hämmästyttänyt. – Jopa viisivuotiaat lapset voivat kulkea yksin seuranaan vain kännykkä. Lapset oppivatkin itsenäisiksi. Ranskassa lapset saatetaan maaseudullakin aina paikasta toiseen, kuvaa Laura.
Takaisin mualiman navalle
Lähtiessämme asiakaspalvelun Mikko Savolaisen kanssa tilalta takaisin Kuopioon, muistutimme lähtevämme ”mualiman navalle”. Comme ci, comme sa – suattaa olla, vuan suattaa olla olemattahii. Miten tuota kukakin tarkastelee.
Kuva: Anton Gaudillat
Great job ??Rohkeata on seurata sydämensä ääntä ja heittäytyä tuntemattomaan. Arvostan!