Iso osa kohtaamistani asiakkaista on muutosten edessä. Näin ei voi jatkua, muutosta tarvitaan. Pakko siihen on ryhtyä, se tiedetään. Pohdiskellaan kuinka tarttua ja mistä lähteä liikkeelle? Jos vielä tämän syksyn yli mentäisiin näin ja sitten alkaisin. Ehkä. Tai ehkä ensi vuoden alusta?
Toinen herää öisin kipuihin, niveliä kolottaa. Noustaan jalkeille ja liikkeelle. Hetken helpotus on tarjolla. Pärjäisinkö tämän yön ilman särkylääkettä, jos se uni tulisi ja vielä muutaman tunnin saisin levätä? Toista valvottaa kasaantuva laskupino. Tuotantopanosten hinnat nousevat, mukana ei tahdo pysyä, omasta työstä saatava palkka pienenee. Ei kulkenut yrittämisen taival suunniteltuun malliin.
Aika monella on ikävuosia hiipinyt mittariin salakavalasti ja tilan siirtämistä seuraavalle sukupolvelle olisi aika pohtia. Jatkajia vain ei ole. On saatu elää omaa unelmaa ja rakentaa, todellakin rakentaa vuosi toisensa jälkeen. On tullut uutta ja jatkettua. On ollut suunniteltuja ja yllättäviäkin investointeja. Miten tästä eteenpäin? Tuntuu kuin seinä olisi vastassa, missä minun vaihtoehtoni ja mahdollisuuteni tässä tilanteessa ovat?
Rakkailla tanhuvilla askeltaessa, vanhaa tuttua lehmää silittäessä, koetaan arjen hyviä hetkiä. Viljan orastumista, tähkälle tuloa ja tuleentumista on vuosien ajan seurattu. Näillä pelloilla on tuotettu ruokaa suomalaisille. Missä on kiitos tehdystä työstä? Missä on minun tulevaisuuteni, kun ei tässä ole enää taloudellista perustetta toiminnan jatkamiseen?
Muutos pelottaa
Luopumisen tuska alkaa pienestä tunteesta sydänalassa, saattaa ohimollakin puristaa. Me jokainen koemme sen erilaisena. Arjen keskellä huomaamme sen pienissä mutkissa: tästäkin luovun, tämänkin jätän taakseni, kun uusi aika koittaa. Ajatuksissamme uudelle raivaantuu tilaa ihan hiljalleen, joku tai jokin tarjoilee pieninä palasina välähdyksiä tulevasta.
Muutos pelottaa aina. Meidät on rakennettu olemaan tyytyväisiä tuttuun ja turvalliseen, on helpompaa jatkaa näin kuin muuttaa asioita ja astella kohti tuntematonta.
Yhdessä kohti uutta
Apuja ja vierellä kulkijoita on tarjolla silloinkin, jos omasta elinpiiristä ei soveliasta juttukaveria löydy. Joskus on hyvä jutustaa tuntojaan ihan oudolle, ulkopuoliselle ihmiselle. Hänkin on saattanut käydä läpi samoja tuntoja, ehkä kerta toisensa jälkeen. Hän on ehkä huomannut, että ensimmäisen ison muutoksen jälkeen seuraava onkin jo pikkuisen helpompi.
Voimme ottaa ensimmäisen askeleen muutoksen polulla yhdessä. Suunnittelemme tavoitetta, rakentelemme aikatauluja, pohdimme vaihtoehtoja. Sinä teet päätökset ja valinnat, minä kuljen rinnallasi. Otetaan tuska luopumisesta yhdessä vastaan, opetellaan tunteiden tunnistamista, annetaan niille tarvitsemansa tila. Kuljetaan kohti uutta huomista.
Eila Eerola
Eila on Välitä viljelijästä -projektityöntekijä ja työkykykoordinaattori Keski-Suomen alueella.
Jos kaipaat tukea muutokseen, ole yhteydessä Välitä viljelijästä -projektin työntekijään. Alueelliset projektityöntekijät tekevät maksutonta, henkilökohtaista auttamistyötä kuunnellen maatalousyrittäjää, kartoittamalla tilannetta kokonaisvaltaisesti ja ohjaamalla tarvittaessa oikeanlaisen avun piiriin. Kaikkien projektityöntekijöiden yhteystiedot löydät Melan nettisivuilta: mela.fi/projekti
Kommentit