Ajelin pimeässä, liukkailla ja mutkaisilla teillä kohti vanhaa pappilaa. Jouluvaloja oli talojen ikkunoilla ja pihoissa, kynttilöitä lyhdyissä. Ja puut valkoisina, oksat lumesta notkuvina.
Tie vaihtui pienemmäksi ja kapeammaksi. Lopulta edessä loisti valtavan iso, valoin koristeltu kuusi. Arvasin olevani oikeassa osoitteessa.
Pihamaalla aika jotenkin pysähtyi. Aitan kongin valoissa ihastelin vanhoja hirsiseiniä. Valtaisa kuusi keskellä pihaa seisoi niin ylväänä tervehtimässä taloon tulijaa. Aitauksessa hirnahti hevonen, lumi narskui kengän alla. Se joulun ihmeellinen taika kosketti minua. Juuri tässä pihassa.
Olin tullut perille, tähän iltaan. Toki tiesin matkan jatkuvan, mutta jokin ihana pysähdys oli kohdannut minut. Kuusen katveessa, vanhan pappilan pihalla.
Kiitos Uuraisten tuottajayhdistykselle. Pikkujoulu oli juuri oikeanlainen, oli yksin tulijaa, kaksin kulkevia ja perheitä. Kirmaavia lapsia ja makoisaa jouluruokaa. Hyvää yhdessäoloa sekä aika ja paikka vaihtaa kuulumisia ja kohdata.
Illan mittaan matka taas jatkui, mutta ehkä vain minä en pysähtynyt tuohon hetkeen. Ehkä joku laittoi korvan taakse muistiin, että tässä oli se meidän maakunnan projektityöntekijä. Ehkäpä kohtaamisen jälkeen jollekin on rippusen helpompi ottaa yhteyttä ja pyytää korvia kuulolle. Olipa avun tarve sitten pieni tai suuri, yksittäinen tai oikein kunnon kasallinen. Täällä minä olen, yhteydenottoa odotellen.
Rauhaisaa joulua toivottaa
Eila, Etelä-Savon ja Keski-Suomen alueesta vastaava Välitä viljelijästä -projektityöntekijä
Kommentit