Marraskuun pimeänä aamuna aamutalliin mennessäni katson satulahuoneen kaapin päällä kopassaan venyttelevää kissaa. Se räpyttelee kiusaantuneen näköisenä sytyttämäni valon häikäisemiä silmiään. Kissa miettii tovin viitsisikö tulla alas syömään. Ruokailun jälkeen se työntää nenänsä ulos, haistelee kylmää ulkoilmaa ja päättää mennä takaisin koppaansa. Taitaa olla kissaviikkojen aika.
Mäentalon vanha isäntä Arto Huuskola kertoo minulle mitä tapahtui kissaviikoilla entisaikaan.
Kissaviikot olivat maaseudun palvelusväen vapaaviikko marraskuun alussa pyhäinpäivän jälkeen. Myös Luhangan Tammijärvellä kissaviikon alkajaisiksi mäkitupalaiset Anna ja Julius kävivät Mäentalon isännän kanssa tekemässä tiliä kuluneesta vuodesta. Anna ja Julius saivat palkaksi elintarvikkeita, käyttöesineitä ja rahaa sekä työvaatteita tulevalle vuodelle ja pellavansiemeniä pienelle peltotilkulle kylvettäväksi. Samalla sovittiin, että maataloustöitä jatketaan Mäentalon mäkitupalaisina Peltolassa. Mäkitupalaisina Peltolassa oli samaan aikaan kolme eri perhettä.
Kissaviikko ei mennyt maatessa, vaan vapaalla pidettiin hauskaa ja järjestettiin talkoita. Talkoiden jälkeen oli Peltolan mäkitupalaisten saunailta. Julius lämmitti savusaunan ja Anna kantoi saunalle pesuvettä pihalla olevasta vedenlämmityskodasta. Rohkeimmat kierähtivät löylyjen välillä vastasataneessa pakkaslumessa. Kissaviikon päätteeksi oli luvassa vielä karkelot.
Mäkitupalaiset eivät omistaneet maata eivätkä taloa. He asuivat talojen mailla olevissa asumuksissa ja maksoivat vuokran tekemällä töitä taloon. Heillä oli lupa pitää kotieläimiä ja viljellä pientä peltotilkkua. Lisäksi he hankkivat ansioita käsityöläisinä, ompelijoina, suutareina sekä rakennus- ja metsätöitä tekemällä. Mäkitupalaiset olivat tärkeä osa maaseudun työväestöä 1700-luvulta 1900-luvun alkuun.
Anna ja Julius Keskinen olivat Peltolan mäkitupalaiskylän viimeiset asukkaat Luhangan Tammijärvellä. He saivat vanhuusvuosilleen vapaan asumisoikeuden ja asuivat Peltolassa 1960-luvun alkuun saakka.
Peltolan tilakokonaisuus on säilynyt ainutlaatuisena mäkitupalaisten muistomerkkinä. Museo sijaitsee Mäentalon mailla ja rakennukset on luovutettu Luhangan kotiseutuyhdistyksen haltuun. Vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta ja alueella on yhteensä 19 rakennusta. Rakennuksia on pidetty kunnossa 1960-luvulta alkaen ja ensi kesänä ovat vuorossa tuohikaton korjaustalkoot.
Mäkitupalaismuseo on kesäisin avoinna yleisölle.
Kommentit