Menneenä kesänä oli tavallista vähemmän aurinkoisia lämpimiä aamuja ja päivän käynnistyessä teki mieli miettiä viileän ilman hyviä puolia. Ja löytyihän niitä: hyvä työkeli, vähän ötököitä, komeat kasvustot ja pitkään kukkivat kukat. Kun keskitti ajatukset päivän hyviin puoliin, päähuomio ei enää kiinnittynyt jalassa oleviin villasukkiin ja päivän sääennusteisiin.
Vierailin kesällä museotalo Warpusessa, johon itsellänikin liittyy suvun ja lapsuuden muistoja. Talo on aiemmin toiminut tehtaan työntekijän kotina. Huone on sisustettu vuosisatojen 1800-1900 vaihteen asuun kauniilla esineillä ja tekstiileillä. Huomioni kiinnittyi keittiön huoneentauluun, jonka teksti ja kukkaset oli käsin kirjailtu. Huoneentaulussa luki: ”Elämä on taistelua kehdosta hautaan asti”.
Teksti pysäytti ja laittoi miettimään, kuinka joku joskus on halunnut herätä uuteen päivään tuon tekstin siivittämänä. Antoiko teksti hänelle voimia edessä olevaan päivään? Muistuttiko se siitä, että samassa veneessä ollaan koko ihmiskunta? Lohduttiko se vastoinkäymisen hetkellä ja auttoiko se ymmärtämään, että vastoinkäymisetkin kuuluvat elämään?
Huoneentaulut ovat vanha perinne. Niiden teksteillä on välitetty elämänohjeita ja herätelty ajatuksia arjen keskellä. Niillä on haluttu muistuttaa elämän tärkeistä asioista, kannustaa ja lohduttaa. Huoneentauluja käsin kirjaillessa on mietitty elämän iloja, suruja, toiveita ja pettymyksiä. Ehkä naiset ovat yhdessä ommellessaan jakaneet ajatuksia keskenään. Vanha perinne elää edelleen. Seinälle liimattujen englanninkielisten tekstien alla herätään uuteen aamuun ja työpaikoilla kahvihuoneissa huoneentaulut muistuttavat työyhteisöä asioista, jotka edistävät hyvää työilmapiiriä.
Sanotaan, että se mihin jaamme huomiomme kasvaa. Positiivisuuden tarkoituksena ei ole sulkea pois ikävien tunteiden tuntemista. Kun näkee myös asioiden hyvät puolet ja löytää kiitollisuuden aiheita arjestaan on kevyempää kulkea arjen harmaiden ja tummien hetkien läpi.
Bongasin jyväskyläläisen antikvariaatin ikkunasta käsin kirjaillun huoneentaulun, jonka halusin omakseni keittiön seinälle. Sen teksti muistuttaa päivittäin: ”Iloitse elämästä, se ei tule uusintana”. Elämänmakuista, monenlaisten tunteiden rikastuttamaa matkaa kehdosta hautaan taittaessa on syytä muistaa ilo. Muistaa iloita jokaisesta sadonkorjuun poutapäivästä ja talteen saadusta viljakuormasta. Iloita elävänä syntyneestä vasikasta ja naapurista, joka muistaa juustomaidolla. Iloita herukoista, jotka ovat mehuna pullossa ja puolukoista, jotka jaksavat kasvaa kylmänäkin kesänä. Iloita kesän jälkeen marraskuun lumihiutaleista, jotka muistuttavat, että talven jälkeen edessä on jälleen uusi kevät ja uusi kesä.
Kommentit