Naapuri laittoi viestin, kutsui illaksi kylään. Sovittiin kellonaika, laitoin auton roikkaan lämpenemään. Lämmitin leivinuunia lähtiessäni, pellin sain kiinni juuri sopivasti. Olisi mukava tulla kotiin uunin hohkamaan lämpöön.
Melkein jännitti. Onko tämä ollenkaan totta, että joku kutsui ihan oikeasti kylään, iltakahville ja juttusille. Ajelin pimeässä muutaman kilometrin matkan, käännyin kertaalleen väärälle tiellekin, mutta ystävän piha löytyi. Kynttilöitä ja valoja loisti jo kauas, sieluani lämmitti, edes kylmä viima ei sitä saanut pois puhallettua.
Kahviteltiin, herkuteltiin ja ennen kaikkea jutusteltiin. Puheltiin kylän vanhoja juttuja. Muisteltiin naapurin vanhaa emäntää, jolla oli lehmät vielä viimeiselle sairaalareissulle lähtiessään. Kuulin tarinaa hiihtokisoista, jotka musta hevonen voitti. Vertailtiin muistoja lähellä olevista luontopoluista ja retkipaikoista. Mitä teidän ja meidän perheessämme tehtiin, kun lapset olivat pieniä. Missä itse käytiin uimassa.
Tämähän alkaa kuulostaa ihan vanhojen ihmisten höpinöiltä. Ehkä sitäkin, mutta ennen kaikkea tuo ilta oli kohtaamista. Vuorovaikutusta. Mielipiteitä, ajatuksia, muistoja. Iloa ja naurua, väliin silmät kosteina.
Tänä aamuna oli taas uutta lunta, kolasin portaan edustaa ja autotallin tienoota. Naapurissa hyrähti traktori käyntiin ja niin sieltä isäntä päräytti pihaan, linkosi lumet pois. ”Teen kierroksen, että saat kuivin jaloin lähteä tänään”. Voit uskoa, että hyvältä tuntui. Moneen kertaan olemme yhteistuumin todenneet, että hyvät naapurit ovat kullanarvoisia. Piipahtaisinko vuorostani illalla, jos sattuu, että uunistani jotain lämpimäistä saisin mukaani.
Näin yksinkertainen ja helppo asia, kuinka se onkaan voinut olla hukassa? Onhan tässä maailmassa monenlaista uutta pyörrettä esiintynyt, ja itse kukin jäänyt torppaansa neljän seinän sisään. Nyt on kuitenkin korkea aika opetella jotain uutta. Takaisin vanhaan ja hyvään. Otetaan kohtaaminen taas tavaksi, tehdään helpoksi käydä kylässä. Jos ei ihan ilmoittamatta osata kyläillä, sovitellaan ne tapaamiset etukäteen. Ei anneta itsemme vieraantua toisistamme. Kohdataan, välitetään, ollaan kuulevina korvina naapurille ja toisella kertaa itse huolta purkavina. Hyvällä on tapana kertaantua.
Eila Eerola
Eila on Välitä viljelijästä -projektityöntekijä ja työkykykoordinaattori Keski-Suomen alueella.
Kommentit