Esa, Ari ja Pekoni ovat kaikki nimiä; possujen nimiä. Samalla ne ovat ruuan nimiä, sillä kaikki kolme possua, Esa, Ari ja Pekoni otettiin aikoinaan kasvamaan syötäviksi.
Pekoni oli opiskelukaverini kesäsika. Sillä oli oikein lokoisat oltavat ystävättäreni navetassa: oli iso karsina ja se pääsi ulos möyrimään ja touhuamaan. Ei tosin lajitoverien, mutta vasikoiden kanssa. Pekoni oli eittämättä lemmikki, mutta ystävättäreni tiesi alusta alkaen, että jonain päivänä Pekoni päätyisi myös lautaselle. Pekoni maistui kuulemma oikein hyvältä.
Pahnoilta lautaselle
Myös Ari ja Esa olivat kesäsikoja. Ne kasvoivat toisen ystäväni luona, mutta toisin kuin Pekonista, Arista ja Esasta ei hennottu kertoa perheen lapsille, että ne koristaisivat jouluaattona perheen omaa juhlapöytää. No jouluna sitten, juuri kun ystäväni oli viemässä sinappihunnutettua kinkunpalaa suuhunsa, oli siskonsa päästänyt ääneen: ”Onko tämä Ari?” Siihen oli jäänyt ystävättäreni kinkun syönti. Hän ajatteli, että kyseessä oli peruuttamaton petos: miksi kukaan ei ollut kertonut, että Ari ja Esa on tarkoitus itse syödä.
Miksi nämä kesäpossut sitten tulivat mieleeni juuri nyt? Eräs isäntä kertoi vakuutusasiansa käsittelyn yhteydessä, että hänen lypsykarjatilalleen oli tulossa vierailijoita katsomaan ja tutustumaan tilan toimintaan. Isäntä sanoi, että on tärkeää pitää navetan ovet auki ja päästää ihmiset tutustumaan. Pysähdyin ajatuksen äärelle. Oikeassa on.
Oma kokemus synnyttää luottamuksen
Monikaan ei tiedä enää, miten eläimiä hoidetaan, millaisissa oloissa ne kasvavat, puhumattakaan siitä, että olisi itse koskaan saanut edes koskea lehmään tai sikaan. On vieraannuttu. Uskotaan median ja somen antamaan kuvaan. Tilat, jotka avaavat ovensa vieraiden tulla tutustumaan, tekevät korvaamatonta työtä. Kun saa itse nähdä, tuntea, haistaa ja ehkä myös maistaa, syntyy kokemus, josta taas syntyy luottamus.
Kosketus maaseutuun uupuu
Ari, Esa ja Pekoni päätyivät ruuaksi. Pekoni maistui toiselle ystävälleni, Ari ja Esa eivät toiselle. Ruokailu on kaiken tiedollisuuden lisäksi henkilökohtainen asia ja kokemus. Kaikki kolme possua olivat ajalta, jolloin useimmilla ystävillänikin oli vielä kosketus maaseutuun, joko suora tai toisen polven kautta. Aika on muuttunut ja suora yhteys puuttuu nykyisin monelta.
Henkilökohtainen kokemus ja mielipide ruuasta syntyy monesta asiasta: tarpeesta, käsityksistä ruuan tuotantotavoista ja arvoista. Kun tietoa ja väärääkin informaatiota on tarjolla paljon, on kuluttajan vaikea pysyä enää kärryillä, mikä on totta ja mikä ei.
Tästä syystä jalkautuminen ruuan alkulähteille, myös kasvinviljelytiloille, on entistäkin arvokkaampaa. On palkitsemisen arvoista, että meillä on tuottajia, jotka tämän mahdollisuuden tarjoavat.
Kommentit