Juureva Joukko

Yleinen

Ammattitaidollakin voi kilpailla!

Ammattitaidollakin voi kilpailla!

Maatalouslomittajien ammattitaidot näkyvät käytännön työssä; päivittäisessä arkisessa aherruksessa. Maatalouslomittaja tekee työtään maatilalla erillään työnantajasta ja omasta työporukastaan. Tieto työn vaatimista taidoista – miten ensimmäistä kertaa poikiva hieho saadaan kesytettyä lypsykoneen armoille tai satoja kiloja säilörehua siirtymään näppärästi traktorilla navetan joka soppeen – eivät näy ja kuuluu mediassa. Työssä onnistumiset jäävät usein vain omaan tietoon tai satunnaisen työkaverin, toisen lomittajan tai maatalousyrittäjän, tietoon.

Maatalouslomittajien ammattitaito ja työn vaatimukset ansaitsevat laajempaa huomiota. Ei pidä myöskään unohtaa sitä perustaa, mistä maatalouslomittaja ammentaa voimaa työhönsä: työskentely eläinten parissa, itsenäinen työ ja tyytyväiset asiakkaat.

Maatalouslomittajakilpailu on enimmillään kiinnostuksen ja arvostuksen herättäjä lomittajan työhön ja sen moniin osa-alueisiin. Vähimmilläänkin se merkitsee moniosaisen taitokilpailun voittajan valintaa Joensuun Farmarissa kesällä 2015. Voittajan, jolla epäilemättä on rautainen ammattitaito.

Maatalouslomittajakilpailun tekemiseen osallistuvat laajasti ne tahot, joiden asiakkaisiin, tuotantoon tai toimeen maatalouslomittajan työllä on vaikutusta. Taustaryhmät pitävät huolen siitä, että ammatin eri vaatimukset tulevat esille.

Vuoden 2015 Maatalouslomittajakilpailu alkoi 14.1.2015 kaikissa lomitusta järjestävissä paikallisyksiköissä. Aluekilpailu kymmenessä luonnonvara-alan oppilaitoksessa järjestetään 15.4.2015. Loppukilpailu järjestetään 1.-2.7.2015 Pohjois-Karjalan ammattiopistolla Kiteellä ja Joensuun Farmarissa.

4 kommenttia “Ammattitaidollakin voi kilpailla!”

  1. sinttura

    Olen itsekkin osallistunut aika monesti tuohon kisaan ja joskus ihan pärjännytkin, mutta tällä kisalla olisikin oiva keino seuloa jyviä akanoista. Eli juuri ne, jotka eivät pärjää otettaisiin lisäkoulutuksiin tiukalla seulalla.
    Nyt moni tekee sen hutaisten, tullaan paikalla, koska siitä saa palkan. Ja matkat korvataan, mutta entäs jos tätä kilpailulomaketta ihan perustellusti käytettäisiin ammattitaidon testaamiseen ja sen perusteella ohjattaisiin koulutukseen.
    Nyt pitkällä sairaslomalla olleena joutuu pakostakin miettimään, riittääkö pelkkä lehmän näkeminen lomittajan ammattiin. Vai olisiko ammatin kehittäminen aiheellista. Jopa johtavanlomittajan ammattituntemus on pistänyt miettimään. Miten tilalle laitetaan lomittaja, jolla ei ole vähäisintäkään kokemusta koneista, vaikka juuri niihin töihin sitä apua on pyydetty.
    Nyt olisi ehkä se päätös tehtävä ajetaanko koko lomitusjärjestelmä alas vai kehitetäänkö siitä todellinen apu tiloille. Ja lomittajaksi pääsyyn edellytettäisiin ihan oikeasti ammattitutkinto, eikä vain oma kehu.

  2. Pia Lahin

    Kiitos kommentista! Maatalouslomittaja -kilpailu on tarkoitettu pääasiassa kaikille lomittajille yhteiseksi koulutustapahtumaksi. Toki toivotaan, että myös kilpailuun osallistutaan ja osa lomittajista olisi innostuneita näyttämään käytännön taitojaan jatkokilpailuissa ja finaalissa.

    Maatalouslomittajakilpailu on myös oiva mahdollisuus tavata lomittajia ympäri Suomen. Tällä kertaa noin 1 900 lomittajia osallistui lomittajakilpailutapahtumaan. Monessa paikallisyksikössä reilusti yli puolet lomittajista oli mukana. Tämä on hieno määrä!

    Kilpailussa kysymyksiä ensin mietittiin ja lopuksi oikeat vastaukset perusteluineen käytiin yhdessä läpi. Kysymysten tarkoituksena on tiedon lisäksi herättää yhteistä keskustelua: Onko tämä tieto tärkeä? Mitä muuta ternimaidosta on viime aikoina kirjoitettu? Kysymyksiin oli koottu ajankohtaista ja uutta karjanhoidosta – asioita, joiden oikein tekeminen vaikuttaa eläinten hyvinvointiin ja tilan tuotokseen. Myös lomittajan omaan terveyteen ja työhyvinvointiin kiinnitettiin huomiota. Kysymysten laaja kirjo viimeistään avaa silmät maatalouslomittajan tarvitsemille moninaisille tiedoille ja taidoille. – Ai tämäkin olisi hyvä hallita paremmin! Hakeudunpa seuraavan koulutukseen

    Sopivan lomittajan löytäminen on lomahallinnon ydintyötä ja lähtee palvelusuunnitelman tekemisestä tilalle. Palvelusuunnitelmassa selvitetään, mitä töitä tilalla lomittaja tulee tekemään ja millaisia koneita ja laitteita työssä tarvitsee hallita. Maatalouslomittajille suunnitellaan sen jälkeen tarvittaessa tilakohtaista perehdyttämistä tai oppilaitoksen järjestämää koulutusta. Näin voidaan varmistua, että tilalla lomitustyötä tekevillä lomittajilla on riittävä ammattitaito. Useat maatalouslomittajat ovat myös suorittaneet työn ohessa eläintenhoitajan ammattitutkinnon.

  3. sinttura

    Toki näin sen pitäisi mennä, mutta ei aina mene. Olen itsekkin suorittanut työn ohessa tutkinnon ja senkin saa läpi puhtaasti heittämällä.
    Tuohon palvelusuunnitelman tekoon olisi annettava mela:lta tiukat ohjeet, ettei käy kuin meillä. Tänne tuli täysin outo ihminen sen tekemään ja teki kyllä asiallisesti, mutta sinne paperin syövereihin ne tiedot sitten jäi. Ei niitä ole ainuttakaan kertaa käytetty. Joka ainoa kerta, kun varaan lomittajaa lomaani varten alkaa vääntö siitä, mitä pitää hallita vai riittääkö sujuva puhetaito.
    Ja joka vuosi teen sen turhan työn ja päivitän lomahakemukseen muuttuneet asiat.. Meni kolme vuotta ennen kuin lehmäluku saatiin lähemmäksi totuutta.
    Tämä on arkipäivää täällä maalla.
    En enään jaksa edes varata lomittajaa, kun tiedän lopputuloksen. Joko lomittaja perutaan juuri lähdön alla tai sitten sieltä tulee taas sellainen, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia edes selvitä töistä. Jos on liian lyhyt eikä yllä maitoputkeen, niin on se pieni este lypsylle parsinavetassa.
    Ja sitten ihmetellään, miksi karjataloudessa ollaan väsyneitä. Minä en enään ihmettele, toivon hartaasti, että homma menee niin kannattamattomaksi, että on pakko hävittää lehmät pois. Jaksaminen on totaalisen loppu.
    Se, että lomituksesta on tullut stressitekijä muiden joukkoon, ei palvele ketään, mutta aina ei onnistu.

    1. Pia Lahin

      Otit tärkeän asian puheeksi.

      Välillä kuulee sanottavan, että tiedonkulku on kuin antiikin ajalla, vaikka käytössä on puhelimen lisäksi älypuhelimet, netit, sähköpostit ja tekstiviestit. Pelkät lomakkeet ja mapit eivät riitä järjestämään lomituksia, vaan tarvitaan ihmisiä: lomahallintoa, maatalouslomittajia ja maatalousyrittäjiä sekä heidän panostustaan asiaan. Asiat on hyvä ottaa puheeksi ja puhumalla asiat usein selviävät.

      Työterveyslaitoksen sivuilla on hyviä vinkkejä tiedonkulun parantamiseen. Oppeja voi soveltaa myös maatalouslomitukseen, vaikka artikkelissa puhutaankin konttorityöstä: http://tyopiste.ttl.fi/Uutiset/Sivut/Valineista_huolimatta_tiedonkulku_voi_olla_kivikaudella.aspx

Jätä kommentti

Suosituimmat artikkelit

Saman aihepiirin kirjoitukset

Uusimmat kirjoitukset

Mela eli Maatalousyrittäjien eläkelaitos hoitaa maaseudun yrittäjien sekä apurahansaajien sosiaaliturvaa kattavasti ja tehokkaasti. Mela tarjoaa viljelijöille, kalastajille, poronhoitajille ja metsänomistajille sekä apurahansaajille monipuolista turvaa eri elämäntilanteisiin.