Etelässä talven lumet on muisto vaan, pohjoisessa vielä paksut nietokset. Täällä keskisessä osassa maata on saatu nauttia upeista hangenkuorista. Pakkasyön jälkeen aurinko kipusi taivaalle ja loisti niin, että silmiin sattui. Kuljimme tuttuja ja oudompiakin peltoja tuntikausia, Siellä täällä ensimmäiset pälvet kertoivat kevään tulosta, varjoisilla metsänvierustoilla hanki kantoi vielä iltapäivänkin puolella.
Päivän paras anti oli naapureiden kohtaaminen tuolla kaukaisemmalla pellolla. Ei kuulunut autojen ääntä isolta tieltä, linnut lauloivat ja päivä paistoi. Jo kaukaa näin pienet lapset istumassa kelkassa. Äiti ja mummo tarjoilivat lämmintä juomaa. Juttusille oli pysähtynyt naapurin pariskunta hiihtolenkillään.
Vierähti siinä tovi poikineen jutustellessamme. Muisteltiin kohtaamisia, pohdiskelin kylän väen vaihtumista ja mieleeni virisikin heti uusia ideoita. Eiköhän järjestetä edes yksi makkaranpaisto kyläläisille? Nuotiopaikka löytyy meidän nurkista, jokaisella omat eväät. Jos vaikka juhannukseksi kasattaisiin porukkaa kylän kokolle. Ja uuteen vuoteen on vielä aikaa, silloin kiivetään mäelle katselemaan raketteja.
Saapa nähdä kuinka käy, säilyykö kipinä, saanko aikaan edes sen ensimmäisen yrityksen kyläläisten koolle saattamiseksi. Sitä vanhan ajan seurustelua ja tuttujen tapaamista niin moni kaipaa, tulee siinä sivussa välitettyä naapurista, kysäistyä kuulumisia ja piristettyä ystävän arkea. Eiköhän ryhdytä toimeen, välitetään kukin tavallamme.
Mukavaa viikkoa!
Eila, Etelä-Savon ja Keski-Suomen alueesta vastaava Välitä viljelijästä -projektityöntekijä
Kommentit