Olen viime aikoina joutunut tutustumaan tunteeseen nimeltä suru. Vieraakseni se saapui joulukuussa isäni kuoleman myötä, pyytämättä ja yllättäen. Hyppäsi rintaan ja raajoihin, majoittui vatsanpohjaan, jumittui kurkkuun ja sukelsi päähän.
Suru on vähän sellainen tunne, jonka mielellään sivuuttaisi kokonaan; lakaisisi maton alle, hukuttaisi työhön, työntäisi takaraivoon tai oikeastaan ignooraisi tyystin. Onhan se nyt huomattavasti mukavampi kokea miellyttäviä tunteita – se kuuluu ihmisen perusluontoon. Käyttäytymisen tasolla pyrimme yleensä minimoimaan ikävältä tuntuvat tunteet ja teemme sen sijaan asioita, jotka tuovat meille myönteisiä tunteita.
Mutta surulle on hyvä antaa tilaa, kun sen aika on. Sanotaan, että suru loppuu vain suremalla. Surun kieltäminen ei tunnetta hävitä – ainoastaan pitkittää sitä.
Suru näkyy myös kropassa
Lauri Nummenmaa Aalto-yliopistosta on tehnyt uraauurtavaa tutkimusta tunteiden parissa ja selvittänyt muun muassa sitä, miten tunteet vaikuttavat kehossa. Hän on havainnut, että tunteiden kokeminen kehollisesti on samanlaista riippumatta siitä, mitä kansallisuutta edustamme. Tunteilla on siis selvästi biologinen tarkoitus.
Suru on tunne, joka vie voimat. Voimattomuus näkyy etenkin raajoissa – niin käsissä kuin jaloissakin. Nummenmaan mukaan suru on puolustusreaktio, jolla elimistö yrittää säästää energiavarantojaan, suojella ihmistä ja viestittää tuen tarpeesta. Suru siis hidastuttaa, koska sille on olemassa tarkoitus. Keho ohjaa lepäämään, pysähtymään ja raivaamaan riittävästi tilaa surua aiheuttaneen tapahtuman sulattamiselle.
Tunnekartan mukaan suru näkyy myös sydämessä, silmissä ja suussa. Tästä hyvin puhutteleva esimerkki oli se, että veljeltäni loppui puhekyky isämme kuoleman myötä. Sanoja ei enää tullut. Suru vei puhekyvyn, joka ei ole palautunut. Suru siis todellakin voi näkyä myös suussa.
Suru antaa rohkeutta
Suru on kuitenkin siitä kiitollinen vieras, ettei se koskaan saavu vieraaksemme tyhjin käsin. Päätös kohdata suru ja ottaa se vastaan antaa rohkeutta. Huomaakin, että surusta selviää. Huomaa, että on olemassa voimavaroja ja suojatekijöitä, joiden avulla pääsee eteenpäin.
Surun kohtaaminen antaa rohkeutta kohdata myös muita surevia tai muita vaikeuksien kanssa kamppailevia. Kun itse on kohdannut surun, ymmärtää, ettei ole olemassa oikeita sanoja tai oikeaa tapaa lohduttaa. Ymmärtää, että toista surussa tai vaikeuksissa elävää ei tarvitse vältellä sen takia, ettei tiedä, mitä sanoisi, miten toimisi tai mitä tekisi. Kaikki tavat ovat oikeita ja pienet eleet tärkeitä.
Suru myös rohkaisee sanomaan ne tärkeimmät asiat läheisilleen silloin, kun vielä voi. Suru rohkaisee elämään hetkessä.
Suru jalostuu muistoiksi, muistot kiitollisuudeksi
Onko suru vieras, joka lähtee? Luulenpa, että ei. Se vaan tekee toistaiseksi voimassaolevan vuokrasopimuksen osoitteeseemme. Varmasti suru nostaa päätään tiettyinä päivinä, joihin on latautunut paljon muistoja, kuten jouluna, syntymäpäivänä tai kesäisenä letuntekopäivänä.
Onneksi suru muuttaa myös muotoaan ajan kanssa. Se muuttuu haikeudeksi, kaipaukseksi, ehkä ajoittaiseksi melankoliaksi. Pikkuhiljaa suru jalostuu myös muistoiksi ja muistot kiitollisuudeksi kertoen siitä, että elämässä on ollut onni omistaa henkilö, josta on olemassa ihania muistoja.
Suru ei koskaan saavu vieraaksemme tyhjin käsin.
Jälkikirjoitus:
Suruun ja muihinkin tunteisiin pääset tutustumaan Melan järjestämillä Hyvinoinnin ABC-kursseilla, joissa tunteiden lisäksi käsitellään monia muitakin oman hyvinvoinnin kannalta tärkeitä aiheita.
Jos olet jo ehtinyt käydä Hyvinvoinnin ABC-kurssilla, olisi mukava kuulla kokemuksiasi kurssista. Toivottavasti jaat kokemuksesi kommenttikenttään.
Tämä kirjoitus jotenkin helpotti oloani, että tämä tunne on luonnollinen ja ajan kanssa jollain tavalla helpottaa. Isäni lähti yllättäin keväällä.
Hei Miuku, ikävä kuulla ja otan osaa suruusi. Kiva, jos sait jotain lohdutusta tästä kirjoituksesta ja luottamusta siihen, että surukin laantuu ja muuttaa muotoaan, ennemmin tai myöhemmin. Toivon sinulle voimia jatkoon ja kaikesta huolimatta aurinkoista kesää. Ehkä saat apua myös Hyvinvoinnin ABC-kurssista, jolla näitä asioita käsitellään. Voit katsoa Melan nettisivuilta, olisiko lähistöllesi tulossa syksyllä tällaista maksutonta kurssia. Kurssit löytyvät: https://www.mela.fi/fi/tyohyvinvointi/tapahtumakalenteri
t. Pirjo