Juureva Joukko

Hiljaisuutta vai liian hiljaista?

Hiljaisuutta vai liian hiljaista?

Tv-uutisissa esitettiin hiljattain pätkä, jossa seurattiin kiinalaisturistien vierailua pohjoisessa Suomessa. Kiinalaisille riitti ihmetyksen aiheita: lumi, kylmyys, luonnon kauneus, pimeys, turvallisuus ja hiljaisuus. Haastattelussa pariskunta kertoi hämmästyneenä nähneensä, miten täällä pienet lapset lähtevät pimeällä kävelemään yksin kouluun.

”Kiinassa tämä ei olisi mitenkään mahdollista. Suomi on todellakin turvallinen maa”, turistit sanoivat.

Koko maassa on saatu tammikuun ajan nauttia lumisista ja kauniista hämäristä aamuista ja illoista, sinisistä hetkistä. Maisema maaseudulla on kuin sadusta, kun metsät ja pellot ovat verhoutuneet valkoiseen pitsiin. Hiljaisuus talviaamuina on käsin kosketeltava, ennen kuin navetan ovi aukeaa, ja eläimet tervehtivät hoitajaansa tai lumilinko pyörähtää käyntiin traktorin perässä.

Hiljaista – yhtäkkiä

Moni vilkkaassa kasvukeskuksessa asuva olisi valmis maksamaan mansikoita, jotta pääsisi rauhoittumaan hiljaisuuteen. Onhan jatkuvan melun todettu myös aiheuttavan stressiä. Mutta entä, kun hiljaisuus on läsnä koko ajan, joka päivä ja se on niin läsnä, että sen haluaisi rikkoa millä vain?

Hiljaisuuteen voi kasvaa ja tottua, tottumattomalle se voi tulla yllätyksenä. Hiljaisuuteen voi joutua uuden elämäntilanteen myötä. Sellainen voi olla vaikkapa lasten poismuutto tai kumppanin menetys. Myös muutto uudelle seudulle voi hiljentää elinpiiriä. Jos on vuosia käynyt tilan ulkopuolella töissä ja sitten ryhtynyt päätoimiseksi viljelijäksi, voi työskentely tuntua yksinäiseltä. Juttukaverina päivisin onkin yhtäkkiä vain oma kumppani, iltaisin ehkä omat lapset tai appivanhemmat. Päivittäiset kymmenet ihmiskontaktit ovat voineet vaihtua viikossa muutamaan ja hälinä hiljaisuuteen.

Erilaiset työelämät

Päivät voivat olla sitäkin hiljaisempia, jos toinen puolisoista käy päivittäin muualla työssä. Puhumisen tarve on kova toisella, toiselta taas on mennyt mehut sosiaalisten kontaktien määrästä. Asettuminen töiden jälkeen toisen asemaan ei välttämättä ole helppoa. Kokemusten vaihto molempien töistä, ja kuunteleminen, on tärkeää.

Yksin oleminen ja yksinäisyys ovat eri asioita. Yksinäisyyttä voi kokea esimerkiksi parisuhteessa. Toisaalta yksinäisyyttä ei tarvitse kokea, vaikka olisi aina yksin. Mielenterveyden keskusliitosta neuvotaan, että itseltään voi kysellä yksinäisyydestä: Miltä se tuntuu, onko itse aloitteellinen, tunteeko ketään, joka olisi yksinäinen?

Sosiaalinen elämä kannattaa pitää juuri niin vilkkaana, kuin se on itselle tarpeen. Yksin on lupa myös viihtyä. Talon ovien ei koko ajan tarvitse olla auki kaikille. Liika hiljaisuus kannattaa kuitenkin hiljentää, ennen kuin se ottaa vallan. Yksinäisyydestä kannattaa puhua ja tukea kannattaa hakea. Tärkeää on hyväksyä itsensä ja olla itsensä paras kaveri.

Jätä kommentti

Mela eli Maatalousyrittäjien eläkelaitos hoitaa maaseudun yrittäjien sekä apurahansaajien sosiaaliturvaa kattavasti ja tehokkaasti. Mela tarjoaa viljelijöille, kalastajille, poronhoitajille ja metsänomistajille sekä apurahansaajille monipuolista turvaa eri elämäntilanteisiin.